Olo on itseasiassa enemmän kuin tukala. Aamulla, kun heräsin, olivat hiukseni litimärät. Pienellä puristamisella nestettä olisi varmaan saanut useamman desin. Yök. Nyt sitten istun tässä koneen ääressä tekemättä sormiliikkeitä vaativampia suorituksia ja hiki valuu virtanaan. Iho on kosteannahkea. Mistä ihmeestä tätä hikeä riittääkin?

Mutta onneksi en ole eläin. Ajatelkaas nyt esimerkiksi kissoja ja koiria, varsinkin niitä paksuturkkisia. Elämä on silkkaa kidutusta! Meidän Miska on majoittunut papupenkkiin eikä sieltä liikahda minnekään koko päivänä. Mitä nyt välillä käy sisällä marisemassa, että hänellä on tylsää ja että hän kaipaisi seuraa ulos.

Ja ensi viikoksi ne ovat luvanneet vielä kuumempaa...