Ampaisin aamulla taas vaihteeksi töihin, tällä kertaa Vuosaareen. Mutkien kautta sinne pääsin, jopa ajoissa. Työpäivä joutui nopeasti, pääsiäisen jälkeinen tiistai kun on aina vuoden kiireisin päivä. Asiakasparoille on päässyt syntymään paineita, kun ei ole moneen päivään päässyt kirjastoon...

Mutta se ei ollut tämän jutun pointti, vaan päivän onnenpotku. Olin jo melkein lähdössä kotiin, palautusautomaatista vain piti poimia viimeiset varaukset ja panna menemään eteenpäin. Minä siis avasin luukun - ja seuraavaksi kaikui huoneessa hurmaantunut kujerruksen ja riemunkiljaisun välimuoto. Jup, Tätihän se. Riemuissani kaappasin kouraani kolme mangaa, jotka olin varannut. Eipähän tarvinnut mennä noutamaan niitä lähikirjastosta, vaan sain ne samantien mukaani!

Mutta ei kovinkaan todennäköistä, että olisin juuri silloin töissä ko. kirjastossa, jonne edellinen lainaaja palauttaisi minun varaamani aineiston. Puhumattakaan siitä, että olisin juuri silloin automaattivuorossa. Helsingissä on yli neljäkymmentä kirjastoa, Helmet-alueella toinen mokoma. En ole joka päivä töissä, jne.

Kotimatkalla näin bussissa tutun teinin, jonka kanssa on tullut puhetta tästä tilaamastani sarjasta, hänkin lukee sitä parhaillaan. Meikä kaivoi kirjan kassista, heilautti sitä ja nosti peukun ylös. Teiniä rupesi naurattamaan. Siitä kuuluisasta sukupolvien välisestä kuilusta huolimatta on teineillä ja keskiäkäisillä naisihmisillä sentään jotakin yhteistä.