Täti kuunteli taas vaihteeksi musiikkia. Tällä kertaa vuorossa oli levy Ladies Sing The Blues. Levyllä on naislaulajien esityksiä vuosikymmenien takaa, tuoreimmat levytykset ovat 60-luvulta. Esiintyjissä on mukana todellisia suuruuksia, kuten Aretha Franklin, Dusty SpringfieldNina Simone, Julie London ja Ella Fitzgerald. Eli kyseessä on siis eriomainen levy, jos blues, soul ja muukin sieluunkäypää musiikki puree. Tämä levy on ainakin iskenyt hampaansa tiukasti kiinni Tädin nilkkaan.

Mutta itse asiaan. Yksi kappaleista on nimeltään Stay With Me Baby, esittäjänä Lorraine Ellison. Kappale on vuodelta 1966, joten asenne on sen mukainen. Nainen ruikuttaa surkeasti miehen perään, että älä kulta jätä, olen ollut hyvä sinulle ja tukenut sinua, kun olet kaivannut ymmärtäjää, jne, jne. Alkoi pahasti raastaa emansipoituneen Tädin hermoja. Jollei ääliö tajua hyvän päälle, niin terve menoa ja good riddance! Meinaan, että kuka tämän päivän nainen rukoilee miestä jäämään, jos tämä on päättänyt lähteä? Niin että vähän ylpeyttä, nainen! Täytyy myöntää, että Tädin omaa näkemystä vastaavat paremmin Pinkin tai Christina Aguileran asenteet. Kuten huomaatte, Täti on kyynikko. Ai? Olette huomanneet, vai?

Aiheeseen liittyen keskustelin tänään työkaverini kanssa naisista elokuvissa. Hän kertoi, ettei voinut katsoa Indiana Jones-elokuvia, kun naiset niissä aina kirkuvat. Ei kai kukaan täysijärkinen nainen oikeasti kilju joka paikassa vaikka vähän jänskättäisikin? Ainakin minä toimin kriisitilanteessa, enkä jää  kaakattamaan kanana. Mutta täytyy myöntää, että elokuvasta tulisi kovasti omalaatuinen, jos nainen kaappaisi Indyn hartioilleen ja kantaisi tämän turvaan. Parodia-ainesta? Mutta silti naiskuva niin musiikisssa kuin elokuvissakin toisinaan pistää risomaan vahvaa ja itseään kunnioittavaa naista. Nainen = heikko, mies = vahva. Taitaa vielä olla kovasti tekemistä tasa-arvon eteen, siskot.