"Hevostarinoita"-otsikon alla ajattelin kertoa tarinoita hevosteluistani ajalta ennen blogia. Toivottavasti niistä on hupia ja hyötyä teille. Aina ei huumorini ole kukkinut heti tapahtumahetkellä, mutta yleensä tapahtumista on jälkikäteen saanut makeat naurut.

645094.jpg

Yksi lemppareistani Tuomarinkylän ratsastuskoululla oli tamma nimeltään Parodie eli "Typy", armottoman laiska mutta ah, niin ihana hevonen. Vähänpä arvasinkaan mitä tulevaisuus oli tuova muassaan!

Aloitin ratsastustunnit Tuomarinkylässä 1.6.1978. Opettajana oli silloin Markku H.J. Nyman. Olin kuullut muilta tytöiltä, että Comet oli ihana. Tallin hevoset olivat minulle tuntemattomia joten uskoin tyttöjä. Eikä siinä mitään, kyllä Comet olikin ihana. Niinpä siis ensimmäissessä hevosten jaossa ilmoitin opettajalle topakasti, että halusin Cometin. Sopihan se.

Reippaana tyttönä hain satulan ja suitset satulahuoneesta. Avasin boksin oven... Kohotin katseeni ylös, ylös, ylös, ja laskin sen takaisin alas. Silmäni olivat about hevosen polvien kohdalla. Kukaan ei sitten ollut muistanut mainita, että kyseinen ihanuus oli keskikokoisen vuoren kokoinen! No, minähän en pienistä masennu. Selkään nouseminen ei omin voimin onnistunut, vaan minut piti puntata selkään.

Alkeiskurssilaiset marssivat ankanmarssia peräkkäin kentälle, ja niin alkoi meidän ratsastajanuramme. Käynnissä minulla ei ollut mitään vaikeuksia, käynnistä putoamiseen tarvittasiin kaiketi enemmän lahjakkuutta kuin minulla on, mutta ravi olikin sitten jo ihan eri juttu! Iso hevonen kun oli, oli Cometilla sen mukaiset liikkeet, isot ja raskaat. Liikkeen voimasta nousin ilmaan, leijuin siellä viitisen minuuttia, mäjähdin satulaan, nousin uudestaan leijumaan, ja niin edelleen... Make huusi naama punaisena: "Ota etukaaresta kiinni!" Mistä ihmeen kaaresta? minä ihmettelin. Satulan osien nimet eivät vielä siinä vaiheessa olleet minulla selvillä. No, seuraukset varmaan jo arvasittekin. Aivan. Mäiskistä! Kakara mätkähti tantereeseen. Noloa...

Seuraavana päivänä oli alkeiskurssin seuraava tunti. Ennen tunnin alkua sanoin opettajalle: "Tahdon tallin pienimmän hevosen". Jos minun oli pakko pudota, niin ainakin minä tekisin sen matalammalta kuin edellisellä kerralla! Tämän jälkeen ei putoaminen ole pelottanut minua, joten kannustan kaikkia aloittelijoita suorittamaan ensiputouksen mahdollisimman pian. Eipähän tule mitään putoamiskammoja!