644515.jpg

Tämä kuva nyt ei liity mitenkään aiheeseen, onpahan vain kaunis kuva kauniista Typystä <3<3<3

Näin viime yönä unta, että olimme Typyn kanssa maastossa. Maa oli sopivan pehmeää, joten uskalsimme liikkua käyntiä nopeammin, Typyn jalat kun eivät kestäneet kovaa alustaa. Molemmilla oli hirmuisen hauskaa, sillä seurauksella, että Typy heitti kunnon ilopukin. Tosin sen tuntui enemmänkin siltä kuin olisimme hypänneet hervottoman ison esteen yli, mutta kuitenkin. Tämähän oli unta, joten kaikki on mahdollista. Myös se, että Mamma pysyy isossa pukissa mukana matkassa...

Tästä unesta muistuikin mieleen se yksi ainoa kerta, kun Typy ihminen selässään heitti takamustaan oikein kunnolla. En laske sitä vasinaiseksi pukiksi, sillä tarkoitus ei ollut lennättää Mammaa jorpakkoon, vaan ilmaista Ats-ponille, että tämä tuli aivan liian lähelle Typyn takamusta. Laukkasimme nimittäin tunnilla ympyrällä, kun Typy räväytti kannat kattoon.

Mutta kuten olen jo aiemmin sanonut, on minun suhtautumiseni pukkeihin kummallisen huumorintajutonta. Pukin voimasta nousin ylös satulasta ilmaan - ja mäjähdin suoraan takaisin siihen! (Aika hyvä sihti, vai mitä?) Voitte vain kuvitella miltä hevosparasta tuntui, kun huomattavan ylipainoinen Mamma iskeytyi voimalla satulaan! Sen jälkeen Typy ei enää pukitellut. Typyllä oli hyvä muisti...