Pitäisiköhän tässä yrittää nopeuttaa tätä päivittämistä? Nytkin otti viikon, ennen kuin sain kirjoitettua...

No, joka tapauksessa Täti ja ystävänsä menivät siis 10. - 12.7.09 pidettyyn Finnconiin ja Animeconiin (siis nämä kaksi tapahtumaa pidetään yhdessä). Perjantaina työ pääsi haittaamaan harrastustoimintaa, mutta lauantaina ja sunnuntaina olimme villejä ja vapaita. Ai joo niin, Finncon on scifi- ja fantasiaharrastajien kokoontuminen, Animecon manga- ja animeharrastajien.

1247926285_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tädin maailmankuva on hieman vinksahtanut. Nyt se sitten on virallisestikin todistettu!

Liikenteessä oli runsaasti cossaajia, Täti oli ovela ja naamioitui keski-ikäiseksi Täti-ihmiseksi. Eikö olekin loistava roolihahmo! Menin ihan täydestä. Oikeastihan Täti on vasta menossa koulussa yläasteelle... Silmänisku

Populaa oli muutenkin liikkeellä kuin pipoa. Hyvä kun eteenpäin pääsi. Ensimmäisenä kävimme kuuntelemassa luentoa japanilaisesta piirroselokuvasta ennen animea. Täytyy myöntää, että näimme harvinaisen notkeita panssarivaunuja. Siinä kyllä Pasit jäävät toiseksi...

Sen jälkeen kiertelimme myyntikojut lävitse. Täti köyhtyi huomattavasti. Mutta niinpähän minulla on nyt melkein koko Rurouni Kenshin-sarja omana, vain kolme osaa puuttuu! Tuli ostettua myös käytettyjä kirjoja, paita (jossa on Tädin omakuva), kauhea kasa pinssejä sekä juliste (Bad Luck Gravitationista). Ruokaakin täytyi ostaa. Nyt tiedän miltä maistuvat anpanit (ankolla eli adzukipaputahnalla täytetyt pullat), maissinaksut sekä erilaiset teejuomat. Anpan oli namia!

1247926355_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Arvaatteko mikä näistä on Tädin omakuva?

Pinsseissä luki Tätiä ei naurata! (aiheutti hillittömät pyrskähdykset ja todisti väitteen vääräksi);  Yhdysvallat - barbarismista rappioon kokeilemattakaan sivistystä!; I'm mostly harmless; Hot Librarian; If you're a Goth, where were you when we sacked Rome?; I'm so far in the closet I'm in fucking Narnia; kaksi conin omaa pinssiä sekä Library is a growing organism. Tosin vasta monen päivän kuluttua minä luin sen pinssin kunnolla... Siinä lukikin Library is a growing orgasm. Täti oli sitten pitänyt sitä useamman päivän rinnassaan töissä. Toivottavasti kukaan kaunosielu ei ole saanut syviä haavoja sieluunsa... Kirjaston väessä se aiheutti hillittömiä naurunpurskahduksia.

1247926320_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

George R.R. Martin, author of The Song of Ice and Fire.

Sitten kävimme kuuntelemassa George R.R. Martinin haastattelun. Tyyppi muistuttaa lähinnä joulupukkia. Mutta on uskomattoman mielenkiintoinen puhuja. Sunnuntaina kävimme vielä kuuntelmassa conin lopuksi, kun hän luki uusinta kirjaansa, luvassa hyytävää menoa.

Lauantain lopetti luento Masamune Shirow'n kummallisista maailmoista. Janne Kempin luento oli tosi hauska ja mielenkiintoinen. Itse en oikein välitä Shirow'n tuotannosta, mutta ehkä sille pitäisi antaa uusi tilaisuus... Pannuhallissa oli tosi järkyt kierreportaat. Tädille iski niin ahtaan- kuin korkeanpaikankammo. Onneksi ei tarvinnut lähteä niitä kapuamaan!

1247926386_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kotimatka oli yhtä tuskaa. Päätimme mennä syömään japanilaista ruokaa Kotoon. Eikös sitä ratikalla pääse suht'lähelle ravintolaa? Pääsee toki - kutosella. Ruoholahdesta vain lähtee numero kasi... Hyppäsimme Marian sairaalan kohdalla pois kyydistä ja lähdimme taapertamaan kohti keskustaa. Siinä tallustellessa löysimme myös ravintola Kabukin. Sekin olisi kelvannut, japanilaista ruokaa sieltäkin saa. Valitettavasti vain se oli suljettu... Joten eikun eteenpäin! Kampissa hyppäsimme 14B:hen, jotta pääsisimme hieman nopeammin perille. Valitettavasti vain se ei mennytkään Fredaa pitkin, vaan kurvasi lännemmäksi. Joten eukot ulos bussista ja taas vaeltamaan. Lopulta luovutin ja kysyin neuvoja alkuasukkailta. Löytyihän se ravintola lopulta - ja oli tupaten täynnä! Siinä vaiheessa sitten luovutimme, oli tultu käveltyä jo useampi kilometri. Viimeisillä voimillamme raahauduimme takaisin Kamppiin. Täti nimesi muovikassinsa tappajakassiksi, se kun yritti pureutua läpi sormien...

1247926415_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Conikansaa siitä normaalimmasta päästä...

Sunnuntaina katselimme cossaajia, parapara-esityksen ja kuuntelimme siis sitä lukemista. Nyt Tädin täytyy vähän brassailla: Ostin Martinin kaikki The Song of Ice and Firen neljä ilmestynyttä osaa - ja niissä kaikissa on kirjailijan omakätinen omistuskirjoitus! Käykö vähän kateeksi?! Lisäksi yritimme mennä yaoi-paneeliin, mutta sinne oli niin pitkä jono, että luovutimme. Läheskään kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. En tiennytkään, että yaoi on noin suosittua... Yhdessä välissä yritimme käydä syömässä Ruoholahden ostoskeskuksessa, siellä kun on useampikin ravintola. Joo, arvasitte oikein - ne olivat kiinni. Subway oli auki, mutta sinne taas oli tolkuttoman pitkä jono. Joten kävimme sitten kaupassa ostoksilla. Kyllä ne karjalanpiirakat ovat ilman päällysteitäkin ihan syötäviä... Tosin meillä mausteena oli kauhea pilvi hiuslakkaa, kun teinit tulivat viereen hieman kohentamaan lookkiaan. Tädit kröhisivät merkitsevästi ja kehtasivat huomauttaa asiasta, mokomatkin!

Lauantai-iltana Talouden Toinen Jäsen antoi nootin, ettei sunnuntaina olisi kotiin tulemista samanlaisen saaliin kanssa. No, kyllä te jo Tädin tunnette. Saaliina oli lisää kirjoja, mangaa, viisi levyä ja juliste (tällä kertaa Renji Bleachista). TTJ vain huokaisi stoalaisesti illalla. Olisihan hänen se jo pitänyt tietää...

Eli hauskaa oli. Kukkaro keveni huomattavasti, sillä Täti on kuin syömähimoinen piraijaparvi valloilleen päässeenä, kun eteen laitetaan hyvä valikoima mangaa.  Rurokenin myynyt tyttö ihasteli, kuinka sijoitin paljon rahaa sarjaan. Kukaan muu ei kuulemma ollut ostanut yhtä paljon (Rurokenissa on 28 osaa).  Siihen Täti totesi, että ainoa ero mangaan hurahtaneiden teinien ja Tädin välillä on se, että Tädillä on hilloa. Julisteille ei ole tilaa, enkä usko, että niiden leviämistä olohuoneeseen katsottaisiin suopein silmin... Voisikohan niitä vaihdella seinällä?

Lopuksi voisin vähän murista - teinien käytöksestä. Kauheassa ryysiksessä nämä jyräävät mistä tahtovat, sillä seurauksella, että Täti huomauttaa asiasta. Fiksumpaa olisi sanoa Anteeksi?, niin Täti hymyilisi ja antaisi tietä - ilman saarnaa. Mutta toisaalta, mistäs niitä käytöstapoja oppisi, jos kukaan ei opeta. Eli siirrämme pallon takaisin vanhemmille...

Kuvat:

© U.K.