... siellä hyllyt tyhjyyttään ammottavat. Niin missä siis? No, Anttilan Top Tenissä tietenkin. Tili tuli, mutta ei sentään kokonaan mennyt. Mukanani kotiin lähti tällä kertaa viisi levyä. Kolme levyistä on sitä raskaampaa J-rockia. Näistä kaksi oli minulle aivan uusia tuttavuuksia, mutta Täti on ostoksiinsa enemmän kuin tyytyväinen. Rentrer En Soi, levy on The Bottom of Chaos, on näistä raskaampaa jytkettä. Se sijoittuu jonnekin Dir En Greyn ja Muccun välimaastoon. Laulujen nimet ovat kunniakkaaseen japanilaiseen tapaan tuskaa täynnä. Pois se heistä, että laulut olisivat aurinkoisia ja positiivisia!

Toinen uutuus on Gilia ja levynsä Materou Opera (European edition). Kuten levyn nimi jo kertoo, on vuorossa välillä hieman oopperamaisia sävyjä. Ei kuitenkaan sellaista rockoopperaa kuin Moi Dix Mois'lla tai Versailles'lla. Ja kuvassa pojat ovat niin söpöjä, niin söpöjä...

Kolmas japanilainen levy on GazettEn Stacked Rubbish. Tämä levy on varustettu sillä kirotulla Parental Advisory Explicit Content-tarralla. Kyllä nuorisoa on suojeltava. Mutta kuinka moni näistä nuppusista ymmärtää japania? Tämä levy oli minulle jo etukäteen tuttu, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut. Lainasin sen kirjastosta. Nyt sain levyn sitten omakseni. Odotus oli pitkä, mutta kannatti!

Lopuksi Täti took a stroll down a memory lane. Ah sitä kultaista lapsuutta! Jep, jep. Tädin kaapissa on luuranko, mutta kukapa 70-luvun lapsi ei olisi pitänyt Abbasta. Tosin olen antanut kertoa itselleni, että tänä päivänä on ihan kunniallista pitää Ruotsin nelikosta. Toista se oli kultaisella 80-luvulla! No, mukaani lähtivät levyt The Album ja The Visitors. Klassista poppia, johon aika ei ole päässyt puremaan. Toimii edelleenkin. Vaikka sanoisitte mitä! (*mutinaa, mutinaa, mutinaa*)