Miksei tapahdu mitään?

Olen masentunut. Mitään ei tapahdu. Kaikki on sitä samaa päivästä toiseen, elämä kulkee samaa rataa uudelleen ja uudelleen. Töihin, kotiin, nukkumaan, sunnuntaina tallille... Tästä elämästä ei totisesti saa kummoisia blogikirjoituksia aikaiseksi. Tappeluistani tietokoneiden kanssa ei riitä juttua kovin moneksi kerraksi, alkaa muuten tulla toiston makua, makua, makua...

Jos kirjoittaisin musiikista? Teinien suosituksesta lainasin Gacktin Crescentin ja Kamelotin Ghost Operan. Gackt rokkaa kivasti, mutta Kamelot oli pettymys. Johtuuko kenties kielestä (englanti) vai laulajan äänestä (aika korkea), mutta se ei vain kuulostanut siltä, että siinä olisi sitä jotakin. Tietämättömille tiedoksi, että nämäkin (tai siis Kamelot on) nyt ovat sitä goottien musiikkia. Jylhää ja synkeää ;-D.

No niin, kauhean marinan jälkeen Täti sai hieman tekstiä aikaiseksi. Kävin myös raivoisan taistelun tietsikan näppiksen kanssa. Riiviö yritti väittää, ettei sen tarvitse toimia, mutta minä olin vakaasti toista mieltä. Ei kuitenkaan tarvinnut vielä turvautua "vesilintuun". (Tiedättehän sanonnan "heittää jllkn vesilintua" jollei ko.esine toimi...) Koneilla yleensä menee pupu pöksyyn, kun niitä uhkaa kostealla kylvyllä (vesilinnuthan tunnetusti ovat vedessä). Kuten huomaatte, Täti on varsinainen tietokonevelho (-_-)``.