809020.jpg
Puu on hyvää kun yksin syö, tsuubiduu...

Se on aivan tavallista, että ihmiset katsovat sinua hieman hitaasti, mutta se on aika noloa jos hevonen tekee niin. Onko teille käynyt koskaan niin? No, minulle on.

Olimme Typyn kanssa nautinnollisessa maastossa ja koti häämötti jo miltei nurkan takana. Metsäpolun ylitse oli kaatunut kuusi, ja meidän tapanamme oli hypätä sen ylitse. Niin tälläkin kertaa. Nyt vain on niin, että pian kuusen jälkeen polku jakautuu kahtia. Minä olin kovasti menossa oikealle, kun taas Typy oli vakaasti sitä mieltä, että olimme menossa vasemmalle. Sillä seurauksella, että pysähdyimme juuri ennen polun haarassa kasvavaa kuusta. Typy käänsi päänsä ja katsoi minua hiiiiiitaasti... Arvatkaa nolottiko? Nöyrästi myöntelin mamman olevan hieman tyhmä, kyllähän nyt Typy paremmin meistä tiesi minne olimme menossa...