Täti on ollut viime aikoina tosi väsynyt. Johtuu varmaankin siitä, että minulla oli kunnon pöpö. Kaikki alkoi sillä, että sunnuntaina oli heikko olo, olisiko peräti ollut hieman lämpöä. Pois se minusta, että olisin mitannut lämmön. Se päivä meni miltei kokonaan nukkuessa pehkuissa. Maanantai meni laiskotellessa, en mennyt töihin vaikka töitä tarjottiinkin. Tiistaina kävin Soilella, mikä näin jälkikäteen katsottuna taisi olla virhe. Olihan ystävän luona kivaa, mutta pöpö nautti siitä varmasti aivan liikaa. Seuraava virhe tuli heti seuraavana päivänä, kun menin töihin. Nenä rupesi vuotamaan, mutta muuta muita oireita ei ollut.  Loppuviikon sitten taas laiskottelin ja niistin nenääni.

Kuvittelin, että sillä sitä selvisi, mutta seuraavaksi nuhan loputtua iski yskä.  Ei muita oireita, vain hillitön yskä. Koska nenä ei vuotanut eikä kuumekaan vaivannut niin Tätihän meni töihin. (Ei, en onnistunut tartuttamaan työtovereitani. Pahus!) Yskä sitten kesti kolmatta viikkoa, lähti vasta sitten, kun kävin apteekista ostamassa tujuinta ainetta mitä ilman reseptiä saa. Ai, että pitäisi käydä lääkärissä? Miten niin? Eivätkös ne sairaudet parane sairastamalla? Täti ei varsinaisesti ole koskaan panostanut itsensä hoitamiseen. Oire vakavasta itsevihasta?

Mutta koko ajan siis olen ollut jumalattoman väsynyt. Aamuvuoron jälkeen kotona olen sammunut muutamaksi tunniksi. Ja mitä sitten olen tehnyt yöllä? Nukkunut, tietenkin! Ja pitkään. Jostakin kumman syystä kaikki muu on saanut jäädä, nin etten ole jaksanut tännekään oikein kirjoittaa. Mutta nyt alkaisi taas tuntua siltä, että elämä alkaisi voittaa. Ainakin mínusta siis. Talouden Toinen Jäsen meni tänään lääkäriin pitkittyneen yskän takia...