Päivät kuluvat puhelimen soittoa odotellessa, yleensä turhaan. Ainoat, jotka soittavat, ovat lehtien puhelinmyyjiä. Tälle kuulle on tällä hetkelllä töitä luvassa hulppeat kymmenen tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Näillä tuntimäärillähän elää jo suorastaan loistokkaasti!

Tulevaa eläkettä en uskalla edes ajatella. Täytyy varmaan tehdä töitä niin pitkään kuin kroppa  kestää ja sen jälkeen potkaista mahdollisimman nopeasti tyhjää. Toisaalta, oma valintahan tämä on, siis pätkätyöt tulevan paikan toivossa Helsingissä. Tosin nyt ei varmaan saa mistään töitä. Kirjastossa on ollut muutamia sijaisuuksia vapaana, mutta ne on tarkoitettu vain vakituisille työntekijöille haettaviksi. Vuonna 2012 jää paljon ihmisiä eläkkeelle...

Toiselta kannalta katsottuna vapaa-aikaa on ainakin riittävästi. Ehdinpähän räpeltää koneella reilusti yli puolen yön ja kömmin ylös pedistäni vähän ennen puolta päivää. Joku terveysintoilija jupisee siellä säännöllisen elämän hyvästä vaikutuksesta. Onhan se tämäkin säännöllistä...?