Täti on täällä taas - runsaan kuukauden jälkeen. Tällä kertaa se ei kyllä johtunut minusta vaan sähköviasta palveluntarjoajan tietokonehuoneessa. Sinne menivät kuvat vuodesta 2009. Onneksi minulla on ulkoinen kovalevy ja siellä kansio Sekalaista blogiin. Sieltä pitäisi kaikki kuvat löytyä. Nyt kun vain sitten jaksaisi ne siirtää uudelleen blogiin ja vielä oikeille paikoilleen. Jos nyt siis muistaa mikä menee minnekin...

Eli mitäs tässä on tapahtunut sitten viime postauksen. Josta on... Hupsista! melkein kaksi kuukautta. Sitä se laiskuus teettää... blush No, Täti käväisi Lontoossa konsertissa. Siitä tulee kohta raportti. Olen käynyt Matkatoverin kanssa pari kertaa syömässä töiden jälkeen, ja esitellyt toiselle työkaverille hyvän ruokapaikan. Kesätyötkin loppuivat, eli jostakin pitäisi keksiä jotakin tekemistä. Töitä esimerkiksi?

Tuskalliset tapahtumat Lontoossa saivat vihdoin taottua Tädin päähän sen, että ihan oikeasti olisi hyvä laihduttaa. Tänään sitten viimeinkin sain raahauduttua kävelylle! Toin nimittäin Lontoon matkaltani mukanani pöpön, jota olenkin tässä sitten potenut melkein kolme viikkoa. Ei minulla muita oireita ollut kuin varsinkin öisin vaivannut kröhä ja sitkeä lima sekä tooodella seksikäs viskibasso. Olin tässä viime viikonloppuna Soilella, ja katselimme siellä televisiota. Mainostauolla mainostettiin tulevaa elokuvaa. John Malkovich sanaili jotakin ja meikä tietysti matki. Voi sitä nöyryytyksen määrää, kun minun ääneni oli matalampi ja miehekkäämpi! No, oli minulla muutenkin tosi äijämäinen olo sinä päivänä. Vaihdoin nimittäin Soilelle kylpyhuoneeseen lamput (Soilea pyörryttää, jos joutuu kallistamaan pään taaksepäin. Ei hän muuten avuton ole. smiley). Ja pitkän koirien kanssa tehdyn lenkin jälkeen avasimme oluttölkit. Minulla tietysti äijämäistä tummaa olutta. Tosin äijämäistä ei ole se, että kahden tölkin jälkeen olin pikkuhutikassa...

Kotimatkalla seurustelin taas kerran kotiloiden ja sammakoiden kanssa. Sekä tietysti erään nuoren miehen kanssa, jonka kanssa jutellen matka Helsinkiin sujui mukavasti.


Eipä tässä sitten paljon muuta olekaan tapahtunut. Keski-ikäisen Tädin elämä vaikuttaa kovin tapahtumaköyhältä. :(   Tosin sehän on vain itsestä kiinni...