644516.jpg

Olimme Typyn kanssa olleet ratsastamassa ja nyt alkoi tuntua siltä, että tämä riitti tältä päivältä. Joten ei muuta kuin Mamma pois selästä ja talliin. Avasin tallin ovelle ja jäin tuijottamaan. Vilkaisin viereeni... katsoin uudelleen tallin käytävälle... vilkaisin uudestaan viereeni... katsoin taas tallin käytävälle... Hetkisen epäilin jo näkeväni näkyjä ja pelkäsin mielenterveyteni puolesta, mutta lopulta uskoin, että kyllä se Typy edelleenkin seisoa jökötti minun vierelläni eikä käytävällä.

Käytävällä seisova hevonen oli juuri talliin tullut uusi ori, Olli. Ja miten voin sekoittaa oriin tammaan, kysytte. No, ensinnäkin Olli oli trakehner eli hyvin kevytrakenteinen. Toisekseen hän oli aivan saman värinen kuin Typy. Kolmanneksi myös Ollilla oli tähti otsalla, tosin ei ylösalaisin käännetty tornado kuten Typyllä vaan pieni tavallinen tähti. Muita eroja olivat Typyn sukat takajaloissa ja Ollin vielä Typynkin etujalkoja vinkurammat koivet. Mutta siihen ne erot sitten loppuivatkin, sitä tiettyä ilmiselvää eroa lukuunottamatta.

Eivätkä minun erehdykseni jääneet yhteen kertaan. Monta kertaa ihmettelin tallille tullessani miksi Typy oli edelleen tarhassa vaikka hänen varsinainen tarhavuoronsa oli mennyt jo aikoja sitten. Kesti pienen hetken ennen kuin aivoni kelasivat sen verran, että tajusin kyseessä olevan Ollin. Tosin sentään kertaakaan en raahannut Ollia sisälle Typynä. En koskaan maininnut Typylle tästä erottamisen vaikeudesta, johan ne hevosetkin olisivat nauraneet mokomalle toopelle, joka ei erota omaansa. Puhumattakaan siitä herneestä, minkä Typy olisi vetänyt nenäänsä...