Täti sitten meni ostamaan epilaattorin, kun se oli mukavasti tarjouksessa eräässä nimeltä mainitsemattomassa tavarataloketjussa. On minulla aiemminkin ollut epilaattori, mutta se meni rikki vuonna yksi tai kaksi. Tässä välissä olen sitten pärjäillyt raastinraudan kanssa. Epilointi on puhdasta tuskaa -  onneksi tässä on sentään bikinirajoille ja muille herkille alueille oma päänsä - koska valitettavasti Täti on perinyt isältään gorillan geenit. Vähemmälläkin karvoituksella pärjäisi, on Tädin mielipide.

Mutta on se kumma, että vain naiset kiduttavat itseään karvanpoiston kanssa. Tosimieshän ei moiseen alennu. Kuitenkin nimenomaan heidän kohdallaan se tulisi todelliseen tarpeeseen. Kauhunväristykset hiipivät pitkin Tädin selkäpiitä, kun vain ajattelenkin shortseihin pukeutunutta karvaista miestä. Ugh! Tai ne karvat siellä hartioissa. AAAUUGHHH! Nyt loppui mielikuvaharjoittelu!

En nyt tällä kaikella tarkoita sitä, että naisten pitäisi tasa-arvon nimissä lopettaa karvojen ajelu, vaikka mitä vikaa au naturel-tilassa muka on? Täytyy myöntää, että esim. hiki tarttuu oikein mukavasti kainalokarvoihin, joten vähintäänkin niiden ajeleminen on paikallaan - myös teillä miehillä. Hienhaju ei ole seksikästä. Jos miehet ryhtyisivät oikein joukolla epiloimaan niin lyödäänkö vetoa, että keksittäisiin alta aikayksikön vähemmän tuskallinen menetelmä. Siihen asti - Elämä on tuskaa, siskot!