Sunnuntaina olin pitkästä aikaa tallilla. Työ mokomakin haittaa pahasti harrastustoimintaa. Olen itseasiassa juossut koko viime viikon kieli vyön alla, niin etten ole edes ehtinyt kirjoittaa blogiinikaan.

No, sunnuntaina siis pääsin tallille lepäämään. Ensin kävimme maneesissa hieman kiemurtelemassa (siellä oli kauheita tappajaesteitä) ja lopuksi evakkoon maastoon radalle, kun esteitä tultiin hyppäämään. Aargh! Ne olivat oikeasti isoja, 130 - 140 cm. Ei ihme, että Typy notkahteli ne nähdessään. Minulla kun tuo rohkeus loppuu 40 senttiin eikä tamma ole yhtään sen rohkeampi...

Heponen sentään suostui seurustelemaan kanssani vaikka oli ollut viikon hylättynä vain hoitajan hoiteisiin. Toista se oli ensimmäisellä kerralla, kun näin kävi... Jouduin taas töiden takia olemaan viisi päivää pois tallilta. Lauantaina kun sitten menin tallille, niin Typy vain mielenosoituksellisesti käänsi selkänsä minulle:"Hmph! Kehtaatkin näyttää naamaasi täällä. Senkin hirviö!" Mamma nöyrästi myönteli: "Jep. Mamma on rotta." Sunnuntaina Typy suvaitsi jo hieman hörähtää tervehdykseksi, ja maanantaina minua tervehtikin jo iloinen hirnunta: "Mamma tuli! Mamma tuli!" Valitettavasti tuon jälkeen Typy on saanut tottua hylkäämisiin. Onneksi on aina ollut luotettavat hoitajat, eihän siitä muuten olisi tullut mitään. Ja suoraan sanottuna, osaakohan tuo hevonen minua niin kovasti edes kaivata kavereidensa kanssa laitsalla ollessaan? Meinaan, että onhan se hevostoveri aina eri juttu kuin ihminen. Kyllä Typy on iloinen ja hellydenkipeä tauon jälkeen, mutta tuskinpa hän huokailee päivät pitkät minun perääni.

Lopuksi ihan muuhun aiheeseen, nimittäin bussikuskeihin. Onkohan niillä työn saannin ehtona asennevamma? Eilen menin keskustaan (Helsingin) bussilla. Toinen matkustaja kysyi kuskilta, että minne Kampissa bussi meni. Ei vastannut kuski. Matkustaja toisti kysymyksensä, varmaankin arveli, ettei kuski ollut tajunnut kysymyksen olevan hänelle esitetyn. Silloin kuski ärähti, ettei hän tiennyt. "Ai jaa, tämä sitten varmaan kulkee automaattiohjauksella." mutisi matkustaja. No, seuraava pysäkki oli päättäri. Muut matkustajat poistuivat autosta, mutta k.o. matkustaja jäi epävarman näköisenä bussiin. Minä kerroin hänelle, että tämä oli päätepysäkki. Kuskin käytös oli mielestäni niin epäasiallista, että huomautin siitä hänelle ja muistutin hänen olevan asiakaspalveluammatissa. Samaan vaivaan mitä hän ärähti, hän olisi voinut ihan asiallisesti vastata päätepysäkin olevan seuraavan. No big deal, mutta kun ei. Kun pää on täynnä keltaista nestettä niinhän se silloin on.

No huomautuksestako tämä kuski sitten pillastuikin. Käski meidän häipyä hyvin agressiiviseen sävyyn. Meille jäi vaikutelmaksi, että olisi heittänyt meidät ulos bussista omin käsin jollemme olisi välittömästi poistuneet. Lähdin jatkamaan matkaani ja lähdin ylittämään suojatietä. Eiköhän sieltä tullut tämä idiootti. Näki jalankulkijan suojatiellä, hidasti, ja kun tajusi sen olevan minun, lisäsi vauhtia. Sentään pysäytti bussin, kun minä heristin nyrkkiä hänen edessään enkä juossut alta pois. Ei muuten jäänyt tämä juttu tähän.