Möläyttipä sitten akateemikko Veijo Meri oikein kunnolla eilisessä Ilta-Sanomassa miesten "puolesta". Niille, jotka eivät ko.lehteä eilen lukeneet, niin kyseessä on Meren kommentti Stefan Johanssonin ja Ilkka Kanervan saamiin potkuihin. "Se on levinnyt kuin kulkutauti tämä naisten koskemattomuus." Näin siis yksi maamme arvostetuimmista kirjailijoista. Eli Meri huutelee suomalaisten miesten oikeuksien perään. Siis onko humalaisena naisten rintojen kouriminen oikeus, jota naiset ovat miesraukoilta riistämässä? Lisäksi hän pelkää, etteivät miehet kohta uskalla lähestyä naisia syytteiden pelossa. Minua on niin kourittu rinnoista kuin taputeltu takamuksellekin. Voin vakuuttaa, että toivotan sanalliset lähestymiset huomattavasti lämpimämmin tervetulleiksi kuin fyysisen. Enkä usko olevani ainoa nainen laatuani. Tosin en minä kyllä verbaalisesta häirinnästäkään kovasti innostu. Mutta asialliset, älykkäät ja mahdollisesti huumorilla höystetyt lähestymisyritykset otan kyllä mielelläni vastaan.

Sillä minusta vain vähän tuntuu siltä, etteivät miehetkään ole kovin innoissaan jos heidän mielestään mahdollisesti yhdentekevä, pahimmillaan suorastaan vastenmielinen, nainen tulee ja tarraa heitä palleista. Kyseessä siis ei ole nipotus vaan ihan oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Nimittäin kyllä naisilla tulee olla aivan samat oikeudet kuin miehilläkin, sen asian nyt pitäisi olla itsestään selvä itse kullekin. Meri perää, että naisten pitäisi kuitata asia huumorilla tai ronskeilla otteilla. Mutta kun noin ei vain saa tehdä (siis kouria rintoja), ei, ei. Eipä sen puoleen kyllä mäjäyttää nyrkillä palleaankaan, kuten Meri ehkä toivoisi. Sekin kun on näet sitä ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumista...

Toisekseen en usko, että sen puoleen Johansson kuin Kanervakaan saivat potkuja kourimisen / tekstailun vuoksi sinänsä vaan tekojen osoittaman harkintakyvyn puutteen vuoksi. Sillä molemmat olivat sen verran korkeassa ja vaativassa asemassa, että itsekontrollin pitää pelata sillä tasolla. Jos kyseiset herrat käyttäytyvät kuin alakouluikäiset pojanjolpit niin he ovat oikeasti kykenemättömiä asemansa vaatimaan vastuunkantoon. Puhumattakaan siitä, mitä heidän käytöksensä paljastaa moraalin puutteesta. Ei totisesti kannata mennä aina suoraan sinne minne heppi sattuu sojottamaan.

No, kun kerran kysyitte niin Täti on vakaa tasa-arvon kannattaja. Haluan tulla nähdyksi ja arvioiduksi ihmisenä, yksilönä, en pelkän sukupuoleni kautta. Lisäksi soisin, että maailmassa olisi hyvä olla niin naisten kuin miestenkin. Eikö olisi aihetta tehdä työtä sen eteen eikä hyökkäillä ja syytellä toista sukupuolta, sillä keinolla nimittäin ei koskaan päästä puusta pitkälle. Mutta vielä näyttää olevan matkaa tasa-arvoon. *huokaus* Asetan toivoni nuorempaan ikäpolveen.