Joo, eli Täti on edennyt matalalentoa viimeisen runsaan viikon. Viime viikon perjantaina kävin kosmetologilla kasvohoidossa. Nyt pitäisi olla taas niin syväpuhdasta että!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin vain noin kuusi tuntia. Ehkä pitäisi mennä vähän aikaisemmin nukkumaan? Töissä oli aamuvuoro, ja lähdin sieltä ajoissa koska minun piti mennä taas kosmetologille. Tällä kertaa annettiin nassulle ultraäänihoitoa sekä tehtiin pedi- ja elämäni ensimmäinen manikyyri. Aikaa meni arvioimaani enemmän, mutta eipä siinä mitään. Ravasin kaupan kautta Matkatoverin työpaikalle. Siellä tulostimme matkaliput sekä parit konserttiliput. Sieltä jatkoin matkaani kotiin, jossa viivyin runsaat kymmenen minuuttia. Sitten ampaisin takaisin matkaan, tällä kertaa kissan kantokopan kanssa.

Olin välittänyt Kesätyöntekijälle kissanpennun. Aivan suloinen tapaus, ei siinä mitään, koko uusi perhe oli aivan ihastunut pikku-Freddieen (Freddie Mercuryn mukaan). Nyt vain kävi niin hullusti, että pikkuveli onkin allerginen kissoille, oli joutunut sinä aamuna ihan sairaalaan asti. Joten poishan se kissa piti talosta saada. HESY ei ottanut sitä vastaan, joten ongelmana oli mihin saada se sijoitettua. Onneksi ovat olemassa nykyaikaiset ystävä- ja tuttavaverkot. Kattimatti sai nopeasti uuden, hyvän kodin. Ainoa vaan, että uusi omistaja pääsisi hakemaan sen vasta tiistaina. Jolloin kuvaan astui Täti. Lupasin hakea pikkuriiviön meille yöksi. Matka sujui rattoisasti kissan nau'untaa kuunnellessa ja toisten matkustajien kanssa jutellessa julkisissa. Mutta kotona olin vasta kymmeneltä illalla.

Söin nopeasti jotakin ja painuin suoraan pehkuihin, sillä tiistainakin oli aamuvuoro.Mutta sitä ennen piti naureskella vähän kissoille. Miska-neiti on noin neljä kertaa Freddien kokoinen. Mutta niin vain kissanpentu mehtosi ympäri taloa tutkien joka paikan, ja Miska kyhjötti nojatuolin alla. Aina kun pentu tuli Miskan mielestä liian lähelle, sen kurkusta nousi hyytävä murina. Ja jos pentu siitä huolimatta uskaltautui lähemmäs, ei auttanut muu kuin sähistä. Siinä vaiheessa Freddie asettui kylki Miskaa kohti ja köyristi selkänsä ja nosti karvat pystyyn. No, Miskaa ovat toiset kissat kiusanneet pentuna niin paljon, että vieläkin Miska pelkää niitä. Mutta silti...

Yö kului rattoisasti pariin otteeseen hereten siihen, että pentu kävi asioilla täysin luvattomassa paikassa. Ei tainnut käydä kertaakaan hiekkalaatikossa. On kyllä todistettavasti sisäsiisti, mutta uudessa paikassa opit hieman unohtuivat. Olikohan potassa Miskan hajut liian vahvat? Vaikka se kyllä on hyvin puhdistettu...

Tiistaiaamuna jätin Freddien Talouden Toisen Jäsenen hoteisiin ja lähdin töihin. Sieltä jatkoin taas matkaani kampaamoon. Kuulkaas, nyt Tädillä on irokeesi! Tai mitä sitä nyt näistä karvoista saa aikaan. Mutta sinnepäin kuitenkin. Edessä on purppuranpunaista ja muualla tummaa lilaa. Ostin myös pari hiuspidennystä, joista saa muotoiltua oikein kivan lisän kampaukseen. Olen luvannut kampaajalle, että 80-vuotiaana otan itselleni pinkin keesin. Tässä on jo vähän yritystä. Ehkä kahdeksankymppisenä jaksan panostaa jo hiustenhoitoon, nyt ei riitä kärsivällisyys ainakaan pitkäaikaisempaan tyyliin.

Kun pääsin kotiin (TTJ purskahti hillittömään nauruun minut nähdessään) oli Freddie jo lähtenyt uuteen kotiinsa, ja helpottunut Miska painellut ulos. Sen verran kissaparka oli traumatisoitunut, että hänet piti illalla kantaa sisälle. Tarkisti tarkasti, ettei missään vain ollut mitään hirviöpentuja. :) Onneksi ei muuttanut kortteeria lopullisesti.

Perjantaina piti taas käydä kosmetologilla revityttämässä viimeiset karvat pois ennen matkaa töiden jälkeen. Kotona kahdeksan jälkeen. Onneksi sentään keskiviikkona ja torstaina oli iltavuorot, niin sain nukuttua univelkaa pois.

Vielä lauantainakaan en päässyt lepäämään, sillä kävin Soilen luona hakemassa lainaksi matkalaukun. Päivä meni kerrassaan herkutellessa, sillä ostin mennessäni mansikoita, herneitä ja kirsikoita. Laitoimme myös ruokaa, pannulla paistettuja kampelafileitä. Kyllä kala vaan on hyvää, ja kampela on yksi suosikeistani!

Tämä päivä on sitten mennyt Lontoon matkaan valmistautuessa. Melkein kaikki on jo pakattu, vain aamulla tarvittavat tavarat ovat vielä pakkaamatta. Herätys on neljältä, joten vahingossakaan ei pitäisi tulla kiirettä. Periaatteessa voisin lähteä seuraavallakin bussilla, mutta solidaarisuudesta Matkatoveria kohtaan raahaudun lentokentälle ensimmäisellä bussilla. Hän kun joutuu matkustamaan läpi yön päästäkseen ajoissa kentälle. Kone lähtee kahdeksalta. Tässä alkaa jo ihan matkakuume vaivata...