Miska oli nimittäin vakaasti sitä mieltä, ettei söisi matolääkettä. Fiksuna tyttönä ryhdyin tunkemaan matopilleriä kissan kitaan juuri ennen teatteriin lähtöä, sillä olihan se aina ennenkin sujunut nopeasti ja vaivattomasti.

Niinpä. Ne taitavat olla monessa tapauksessa ne kuuluisat viimeiset sanat. KRUNTS! Tädin silmät menivät pahan kerran tuskasta ristiin, kun kissa iski hampaansa tiukasti yhteen - Tädin peukalo siinä välissä. "Minä en ota matolääkettä, mutta Sinä saat mennä ottamaan tetanusrokotteen!" olivat Miskan ajatukset, joten ei siinä auttanut kuin kurvata polin kautta. Tosin siellä oli niin pitkät jonot, että minä karkasin teatteriin ja kävin näyttämässä haavani vasta seuraavana päivänä.

Nyt minun vain täytyy löytää apteekki, jossa on myytävänä niitä kissoille tablettien antamiseen tarkoitettuja truuttia. Siihen asti Miska johtaa tätä taistoa 1 - 0...