809010.jpg

Jihaa! Kyllä mummosta vielä vauhtia löytyy...

Sunnuntaina käpöttelimme taas maastossa. Radalla Typy jännittyi yhtäkkiä ja alkoi puhista. Mamma oli taas sokea eikä huomannut mitään. Hipsimme jonkun matkaa eteenpäin, ja yllättäen tamma notkahti. Tappajasammakko! Tai pikemminkin -konna, koska se mönki eikä loikkinut kohti lampea. On se hevosen elämä kamalaa, koko ajan saa olla varuillaan petojen varalta. Varmaankin Typyn mielessä olivat Antarktikalla aikoinaan eläneet jättimäiset sammakkoeläimet. Tosin niiden ja Typyn välillä on useampi tuhat kilometriä, ja vuodet lasketaan miljoonissa, mutta mitäs pienistä...

Jatkoimme matkaamme tuhinan saattelemana takapellolle. Hevosparka oli tuiskahtaa turvalleen, kun yritti yhtäaikaa touhottaa eteenpäin ja napata apilamättäästä välipalaa. Ehkäpä hevosenkin kannattaisi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan?