Pitkästä aikaa olin vierailulla ystäväni Soilen luona. Kuvassa ovat hänen karvaiset lapsensa Emma (ylhäällä), Kaneli (vasemmalla) ja Digi. Digi kyllä muisti kummitätinsä, ja minä sain niin maan perusteellisen pusupesun. Tiukasti pikkuneiti istui sylissä melkein koko illan. Jos Kaneli yritti tulla moikkaamaan, niin mustasukkainen neito ajoi pikkuveljen pois. Kävimme harjoittelemassa Kanelin kanssa pulkan vetoa, fiksu koira. Kyllä hänestä vielä vetokoira tulee! Täytyi nyt käyttää tilaisuus hyväksi, kun kerran maassa on edes hiukan lunta.

Räpläsimme myös tietokoneen kanssa, tulokset löydätte tuosta oikealta. Täti hankki itsellensä myös lemmikin. Ei mitään pliisuja kissoja tai kaneja. Kyllä sen hurja susi pitää olla! (Täti taitaa olla hieman omituinen?) Käykää ruokkimassa Hukkaa tai muuten hän tulee ja syö teidät! Bloginappikin tulee toivon mukaan jossakin vaiheessa, eli napatkaa se mukaanne. Kiitos! Tai muuten...