704841.jpg

Kylläpä elämä osaa olla rankkaa!

Kevät ja kesä jatkuivat vuorotellen ratsastuksen ja ontumataukojen välillä.

Silloin, kun Paavolla pääsi ratsastamaan, se oli todellinen nautinto. Pikku mies oli niin upea! Minä kävin silloin tällöin maastoilemassa Paavon kanssa. Yleensä olimme kahden, mutta toisinaan saimme seuraa. Olin todella ylpeä Paavosta, kun kerran olimme Muulin ja omistajansa kanssa maastossa. Meillä oli käyntipäivä, koska seuraavana päivänä oli Riikalla ja Paavolla Sepon tunti. Joten, kun Muulin omistaja halusi laukata kunnolla sänkipellolla, niin me jatkoimme käyntiä. Viuh!...Muuli sujahti ohitsemme - eikä Paavo edes yrittänyt lähteä mukaan. Moni aikuinenkaan hevonen ei ottaisi sitä tilannetta yhtä rauhallisesti kuin Paavo. Ainakin tammamamma olisi hyppinyt tasajalkaa ja kinunnut, että "mennään, mennään!!!!".

Syksyllä kävimme uudemman kerran lääkärissä, tällä kertaa Vermon kliniikalla. Nyt otettiin kaikista jaloista röntgenit ja löytyihän se perimmäinen vika lopultakin. Oikeasta vuohisesta alaspäin Paavolla ei ollut ensimmäistäkään suoraa nivelpintaa. Luu meni ensin yhteen suuntaan sivulle, teki nivelen kohdalla korjauksen toiseen suuntaan, ja seuraavasta nivelestä taas takaisin. Seuraksena krooninen tulehdus. Tulehdus oli alkanut rapauttamaan luuta, joten ei mikään ihme, että liikkuminen teki kipeää! Paljon ei Paavolle toivoa annettu, mutta hän sai kuitenkin Hyanate-piikin, josko se auttaisi, ja toisen piikin kahden viikon kuluttua.

Ei auttanut. Siinä vaiheessa kokeilin vielä MSM:ää, josta on ollut Typylle suuri apu. Siitäkään ei ollut apua. Juoksutin Paavoa tallin pihalla nähdäkseni ontuisiko hän. Kyllä ontui. Siinä vaiheessa minulla ei ollut enää vaihtoehtoja ja päätös syntyi. Neljä ja puoli-vuotias Paavo saisi lähteä hevosten taivaaseen.

704828.jpg

Äidin kanssa vapaana kentällä

Katkerinta päätöksessä oli se, että olin aina luullut, että Typy lähtisi kaikkine vaivoineen ensimmäisenä. Mutta ei ole oikein pitää väkisin hengissä nuorta ja energistä hevosta joka ei pysty kunnolla liikkumaan. Pelkkänä pihan koristeena olisi Paavolle varmasti syntynyt piankin kaiken maailman käyttäytymisongelmia. Ystäväni lohduttivat minua, että olin tehnyt kaiken mahdollisen Paavon hyväksi ja nyt tehnyt aivan oikean ratkaisun.

704851.jpg

Typy ja Paavo kolme päivää ennen Paavon lähtöä.

Lopettamispäätöksestä kului aikaa noin kolme viikkoa itse lopettamiseen, jotta ystäväni ja Paavon kummitädit ehtivät käydä hyvästelemässä meille kaikille rakkaan Paavon. Kamalinta tallikäynneissä oli oma syyllisyydentunteeni. Paavo hörisi iloisesti tervehdykseksi, ja minä vain suunnittelin hänen tappamistaan. Joudun kävelemään juna-asemalta parisen kilometriä tallille ja koko matkan ajan paruin kurkku suorana.

17.11.2003 satoi kaatamalla. Sää kuvasti minun tunnelmiani täydellisesti.

Paavo lepää Jokelassa harjoitusradan keskellä, muiden hevosten kanssa.

644534.jpg

Paragon 2.5.1999 - 17.11.2003

Kiitos Paavo. Elät iäti sydämissämme.