Tiedänhän minä, että tuskin ketään kiinnostaa minun marinani, mutta tässä tätä nyt tulee!

Ensin aamulla kassaa tehdessä kuittiprintteri ryppyili minulle. Ihan kirjaimellisesti. Sen söhläyksen seurauksena kassaohjelma lukkiutui, ja mikrotukihenkilön piti tulla avaamaan se. No, nyt on ohjeet kansiossa hätätapausten varalle, että saa itse auki. Otin sitten vastaan päivän lehdet ja käsittelin ne lainauskuntoon. Vein ne osastolle ja vaihdoin uudet lehdet edellisten tilalle. Tein sen yhden pöydän ääressä. Siinä istui myös yksi nainen. "Eikö kirjasto enää toivota asiakkaita tervetulleiksi?" nainen kivahti.

???

Kuulemma talloin hänen tavaroitaan ja muutenkin häiritsin häntä. En kyllä tallonut, enkä tunkeillut. Tein vain omia töitäni saman pöydän ääressä. "Senkin läski!" ämmä puuskahti: "Painu siitä muualle haisemaan!" Mielenosoituksellisesti hän keräsi tavaransa ja lähti.

"Anteeksi kuinka?!"

Muut asiakkaat pudistelivat päitään pöyristyneinä ja tuhahtelivat. "Sitä taisi vähän kiristää." minä kommentoin. Ilmiselvästi hänellä eivät kaikki ruuvit olleet tarpeeksi kireällä. No, sainpahan toimia hänen pahan olonsa ukkosenjohtimena. Ei tainnut tulla hänelle mieleenkään, että tapaus täytti kunnianloukkauksen kriteerit. Jos olisin osannut toimia välittömästi, olisi hänelle voinut lävähtää porttikielto kirjastoon. Nyt jäin vain tuijottamaan suu auki hänen peräänsä.

Seuraavaksi vuorossa oli tunti palautusautomaatissa, joka meni mukavasti ympäri konetta laukaten, kun se kävi tuhatta ja sataa. Ei siinä mitään, siihen on jo tottunut. Mutta seuraavaksi menin puoliltapäivin syömään. Alkoi olla jo hieman nälkä. Vasta palatessani tajusin, että nyt oli perjantai, ja minun olisi pitänyt olla tiskissä kello 12. AAAARGGHHHH!!!!!!

Kun tiskivuoro oli ohitse, tämä Täti ampaisi suorinta tietä kotiin. Jos olisin jäänyt töihin vielä hetkeksikin, niin mitä tahansa kamalaa olisi voinut tapahtua!