sunnuntai, 14. heinäkuu 2013

Kiirettä on pitänyt

Joo, eli Täti on edennyt matalalentoa viimeisen runsaan viikon. Viime viikon perjantaina kävin kosmetologilla kasvohoidossa. Nyt pitäisi olla taas niin syväpuhdasta että!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin vain noin kuusi tuntia. Ehkä pitäisi mennä vähän aikaisemmin nukkumaan? Töissä oli aamuvuoro, ja lähdin sieltä ajoissa koska minun piti mennä taas kosmetologille. Tällä kertaa annettiin nassulle ultraäänihoitoa sekä tehtiin pedi- ja elämäni ensimmäinen manikyyri. Aikaa meni arvioimaani enemmän, mutta eipä siinä mitään. Ravasin kaupan kautta Matkatoverin työpaikalle. Siellä tulostimme matkaliput sekä parit konserttiliput. Sieltä jatkoin matkaani kotiin, jossa viivyin runsaat kymmenen minuuttia. Sitten ampaisin takaisin matkaan, tällä kertaa kissan kantokopan kanssa.

Olin välittänyt Kesätyöntekijälle kissanpennun. Aivan suloinen tapaus, ei siinä mitään, koko uusi perhe oli aivan ihastunut pikku-Freddieen (Freddie Mercuryn mukaan). Nyt vain kävi niin hullusti, että pikkuveli onkin allerginen kissoille, oli joutunut sinä aamuna ihan sairaalaan asti. Joten poishan se kissa piti talosta saada. HESY ei ottanut sitä vastaan, joten ongelmana oli mihin saada se sijoitettua. Onneksi ovat olemassa nykyaikaiset ystävä- ja tuttavaverkot. Kattimatti sai nopeasti uuden, hyvän kodin. Ainoa vaan, että uusi omistaja pääsisi hakemaan sen vasta tiistaina. Jolloin kuvaan astui Täti. Lupasin hakea pikkuriiviön meille yöksi. Matka sujui rattoisasti kissan nau'untaa kuunnellessa ja toisten matkustajien kanssa jutellessa julkisissa. Mutta kotona olin vasta kymmeneltä illalla.

Söin nopeasti jotakin ja painuin suoraan pehkuihin, sillä tiistainakin oli aamuvuoro.Mutta sitä ennen piti naureskella vähän kissoille. Miska-neiti on noin neljä kertaa Freddien kokoinen. Mutta niin vain kissanpentu mehtosi ympäri taloa tutkien joka paikan, ja Miska kyhjötti nojatuolin alla. Aina kun pentu tuli Miskan mielestä liian lähelle, sen kurkusta nousi hyytävä murina. Ja jos pentu siitä huolimatta uskaltautui lähemmäs, ei auttanut muu kuin sähistä. Siinä vaiheessa Freddie asettui kylki Miskaa kohti ja köyristi selkänsä ja nosti karvat pystyyn. No, Miskaa ovat toiset kissat kiusanneet pentuna niin paljon, että vieläkin Miska pelkää niitä. Mutta silti...

Yö kului rattoisasti pariin otteeseen hereten siihen, että pentu kävi asioilla täysin luvattomassa paikassa. Ei tainnut käydä kertaakaan hiekkalaatikossa. On kyllä todistettavasti sisäsiisti, mutta uudessa paikassa opit hieman unohtuivat. Olikohan potassa Miskan hajut liian vahvat? Vaikka se kyllä on hyvin puhdistettu...

Tiistaiaamuna jätin Freddien Talouden Toisen Jäsenen hoteisiin ja lähdin töihin. Sieltä jatkoin taas matkaani kampaamoon. Kuulkaas, nyt Tädillä on irokeesi! Tai mitä sitä nyt näistä karvoista saa aikaan. Mutta sinnepäin kuitenkin. Edessä on purppuranpunaista ja muualla tummaa lilaa. Ostin myös pari hiuspidennystä, joista saa muotoiltua oikein kivan lisän kampaukseen. Olen luvannut kampaajalle, että 80-vuotiaana otan itselleni pinkin keesin. Tässä on jo vähän yritystä. Ehkä kahdeksankymppisenä jaksan panostaa jo hiustenhoitoon, nyt ei riitä kärsivällisyys ainakaan pitkäaikaisempaan tyyliin.

Kun pääsin kotiin (TTJ purskahti hillittömään nauruun minut nähdessään) oli Freddie jo lähtenyt uuteen kotiinsa, ja helpottunut Miska painellut ulos. Sen verran kissaparka oli traumatisoitunut, että hänet piti illalla kantaa sisälle. Tarkisti tarkasti, ettei missään vain ollut mitään hirviöpentuja. :) Onneksi ei muuttanut kortteeria lopullisesti.

Perjantaina piti taas käydä kosmetologilla revityttämässä viimeiset karvat pois ennen matkaa töiden jälkeen. Kotona kahdeksan jälkeen. Onneksi sentään keskiviikkona ja torstaina oli iltavuorot, niin sain nukuttua univelkaa pois.

Vielä lauantainakaan en päässyt lepäämään, sillä kävin Soilen luona hakemassa lainaksi matkalaukun. Päivä meni kerrassaan herkutellessa, sillä ostin mennessäni mansikoita, herneitä ja kirsikoita. Laitoimme myös ruokaa, pannulla paistettuja kampelafileitä. Kyllä kala vaan on hyvää, ja kampela on yksi suosikeistani!

Tämä päivä on sitten mennyt Lontoon matkaan valmistautuessa. Melkein kaikki on jo pakattu, vain aamulla tarvittavat tavarat ovat vielä pakkaamatta. Herätys on neljältä, joten vahingossakaan ei pitäisi tulla kiirettä. Periaatteessa voisin lähteä seuraavallakin bussilla, mutta solidaarisuudesta Matkatoveria kohtaan raahaudun lentokentälle ensimmäisellä bussilla. Hän kun joutuu matkustamaan läpi yön päästäkseen ajoissa kentälle. Kone lähtee kahdeksalta. Tässä alkaa jo ihan matkakuume vaivata...

sunnuntai, 7. heinäkuu 2013

Ja taas päivitystä

Jaahans, taas on vierähtänyt yli kuukausi siitä, kun meikä on täällä viimeksi piipahtanut. Tätä vauhtia minä menetän kaikki (Onko minulla koskaan muutamaa enempää ollutkaan?) viimeisetkin lukijani. Kun ei koskaan blogissa tapahdu mitään...

No, vaikka blogissa ei tapahdu mitään niin samaa ei voi sanoa Tädin elämästä. Nyt kun muistaisi mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut... No, ainakin olen ollut sanomattoman väsynyt. Yhdistetään tapahtumat, työt ja sekaisin oleva unirytmi niin saadaan aikaiseksi Täti joka nukkuu työpäivän jälkeen tuntikausia, valvoo yöt ja sitten nukkuu viikonloput läpeensä. Yritä siinä sitten elää jossakin välissä. Huokaus...

Aloitetaan sekoilun jatkolla. Tulin konserttia seuraavalla viikolla töistä kotiin illalla. Vaihtobussini tuli hyvissä ajoin, ja katselin kuinka se iloisesti vilkutteli takavalojaan edessäni. FFFFFUUUUUUUUUU!!!! Seuraava tulisi sitten 20 minuutin kuluttua. No, onneksi pääsen kotini lähellä toisellakin bussilla, nimittäin seutulinjalla 519. Tosin sekin tulisi vasta yli kymmenen minuutin kuluttua. Siinä minä sitten istua jäkötin pysäkillä. Lopulta näin bussin seisahtuvan valoihin kulmassa. Valopylvään takaan näkyi numero 9. Vihdoinkin! Hyppäsin pystyyn ja huidoin bussin pysähdyksiin ja hyppäsin kyytiin. Minä kun olen minä, istuin paikoilleni ja hautasin nokkani takaisin kirjaan kiinnittämättä sen enempää huomiota ympäristööni. Asiaan tuli pikainen muutos, kun tunsin bussin tekevän käännöksen. MItä?! Eihän tämä linja käänny kuin vasta juuri ennen omaa pysäkkiäni, ja nyt on kulunut aivan liian vähän aikaa!

Niin. Siitä pysäkiltä kulkee useampi linja, myös numero 69. Tädille tuli sitten kiire ulos bussista ja pikalaukka tien toiselle puolelle, josta minun linjani kulkevat. Vakaumukseni siitä, että olen älyllinen olento sai taas kerran pahemman kolauksen.

Työn puolesta sitä ihminen joutuu välillä tekemään kaikkea outoa omaa luonnettaan vastaan. Varsinkin Kirjaston Täti. Kuten pukeutumaan mustaksi kissaksi. Juu, oli korvat ja häntä ja kaikki. Päällä musta poolo, mustat legginsit ja sukat. Kaiken komeuden kruunasi farkkusortsit ja niissä vaarin henkselit. Kesäkuun alussa oli vuorossa Tarinoita ja tuunausta-tapahtuma. Ensimmäisellä viikolla tarkoituksenamme oli aktivoida J:n kirjaston llapsia ja seuraavalla viikolla K:n kirjaston lapsia. Paitsi, ettei J:n kirjastoon tullut vekaroita. Eensimmäisenä päivänä oli kolme lasta, mutta se olikin sitten siinä. Ja luonnollisesti oli se tukalan kuuma viikko. Parin päivän kuluttua minä luovutin, enkä pukeutunut enää rooliasuuni. Mutta mikäs siinä, harvemmin ihmiselle sitä maksetaan siitä, että askartelee ja mäiskii korttia. Opinpahan uuden pelin, eli Skipbon. J:n kirjasto on tunnettu ongelmallisista lapsi- ja nuorisoasiakkaistaan. Kesyttämisohjelmaan kuuluu, että heidän kanssaan jutellaan ja ollaan, esimerkiksi pelataan korttia tai lautapelejä. Näin kesällä onkin hyvin aikaa, kun on muuten niin hiljaista.

Onneksi seuraavalla viikolla K:n kirjastossa oli enemmän lapsukaisia, niin ei ollut yhtä turhauttavaa. Meidän aikuisten tarkoituksena oli vain auttaa ja neuvoa lapsia, mutta niin minä yhtenä päivänä väänsin yhdelle kehitysvammaiselle tytölle täytetyn käärmeen, kun hän ei jaksanut keskittyä alkua pidemmälle. Minä! Siis MINÄ, jonka kohdalla aikoinaan yläasteen käsityönopettajakin luovutti! Ihmeitten aika ei selvästikään ole vielä ohi...

Mitäs muuta? No, juhannus meni levätessä, ei siitä sen enempää. Kauhean jännittävää raporttia ei nukkumisesta saa. Mutta minä keräsinkin voimia seuraavaa viikonloppua varten...

Eli vuorossa oli Rock the Beach-festivaali Hietaniemen uimarannalla. Keskiviikkona en töiden vuoksi päässyt paikalle, mutta olin siellä perjantaina ja lauantaina. Seuranani oli 17-vuotias työtoveri. Säälittävää - tiedän. Mutta kun en saanut kenestäkään muusta seuraa. Työtoveri oli menossa kavereittensa kanssa sinne, kuulin heidän puhuvan siitä puhelimessa, joten surkeasti parkaisin: "Ottakaa Täti mukaan!" Kun työtoveri selitti, että olen ihan cool (VAU!), suostuivat ottamaan mukaan. Paitsi, etteivät he olleet siellä perjantaina ja lauantaina laahkasivat paikasta toiseen, kun minä ja työtoveri halusimme olla paikallamme ja kuunnella bändejä, joten törmäsimme heihin vain silloin tällöin.

Perjantaina ehdimme kuulla Airbournea ja Thirty Second to Marsia. Oli siinä joitakin muita bändejä välissä, mutta ne menivät totaalisesti ohitse, kun keskityimme syömään ravintola-alueella. Kyllä kuulkaas frittimuikut chilimajoneesin kanssa ovat hyviä! Ja tottakai täytyi vähän shoppailla. Tädillä on nyt hieno metallinen nivelsormus. Se peittää yhden nivelen. Olisi siellä ollut useammankin nivelen, mutta ne eivät Tädin makkarasormiin mahtuneet. No, työtoveri osti sellaisen. Lisäksi olen kahta hattua rikkaampi. Yksi on punainen hattu, joka on peitetty mustalla pitsillä, ja toinen on musta - SILINTERI! Jossakin vaiheessa otan niistä kuvat ja laitan tänne. Vihertäkää kateudesta!

Lauantaina kuuntelin Rolo Tomassia (suosittelen), Kotiteollisuutta (pitääkö sitä kiroilla niin kauheasti, Hynynen?), Metziä, Royal Republicia, Danko Jonesia, Graveyardia ja illan kruunasi Rammstein. Show oli mahtava ja lavakarisma uskomaton! Uusia tuttavuuksia olivat Rolo Tomassi ja Royal Republic. Molemmat oikein kivoja. Graveyard tosin jäi kesken, kun lähdimme päälavalle ajatuksenamme päästä mahdollisemman eteen Rammsteinia kuuntelemaan. Valitettavasti vain muillakin oli aivan samat ajatukset, ja paikalla oli jo melkomoinen lössi. No, pääsimme kuitenkin aika eteen. Ja kuten sanoin, Rammstein oli mahtava!

Jokos minä olen raportoinut sen, että nyt minulla on sitten virallisesti nivelrikko lonkassa? No, minulla on nivelrikko lonkassa. Mokomasta on ihan oikeasti haittaa. Esimerkiksi kun yrität istuutua alas ruohikolle tai nousta sieltä. Sitä täytyy oikeasti miettiä miten sen tekee. Taisi takanani istuva neitokainen pitää minua outona, kun könysin varovasti ylös ja mutisin itsekseni: "Oi tätä tuskaa. Okei, väärä festari. Olisi pitänyt mennä Tuskaan." Katseemme kohtasivat ja selitin hymyilevälle neitokaiselle tilanteen.

Jaa että se minun hermoni? Mitä se sanoi viikonlopusta? No, sehän oikein villiintyi. Pe-la yön särki lonkkaa. Ensin otin lihassäryn varalta cocktailina ibuprofeenia ja Panadol fortea (1g) pillerin kumpaakin. Vaan eihän se riittänyt. Piti könytä ylös ottamaan vielä reseptikipulääke. Sen jälkeen sain nukuttua. La-su yönä kipuili sitten femoralis-hermo. Ja eikun lisää kipulääkettä nassuun. Paitsi ettei se auta hermosärkyyn.

Olin vähän miettinyt, josko menisin sunnuntaina Tuskaan, mutta tuska (heh heh) oli niin suuri, että päätin olevan viisaampaa pysyä kotona. Sillä hermolle ei kannata ruveta isottelemaan, se osaa tehdä elämästäsi helvettiä. Jännää kyllä, jalka puutui kunnolla vasta sunnuntaina, mutta sen jälkeen se sitten onkin vieläkin puutunut. Tiistaina yritin käydä suutarilla viemässä parit kengät korjattavaksi (mokoma on tämän kuun lomalla). Sieltä jatkoin matkaani kampaajalle aikaa tilaamaan. Arviolta noin 50 metrin matka sujui useamman pysähdyksen kautta.

Voin vakuuttaa teille, että ellette ole koskaan kokeneet hermosärkyä, ette tiedä tuskasta mitään. Kuvitelkaa, että joku raatelee reittänne tulikuumalla puukolla, niin saatte aavistuksen siitä miltä minun jalassani tuntui. Melkein teki mieli huutaa. Mietin jo, että pitääkö minun lähteä taksilla päivystykseen. No, raahauduin kuitenkin viimeisillä voimilla kampaamoon ja asetin takamukseni tuolille. Kampaaja ja harjoittelija katselivat silmät pyöreinä. Taisin olla aika tuskaisen näköinen. Siitä sitten avautui keskustelu. Kampaaja kävi kaivamassa kaapista piikkipallon ja näytti kuinka se toimii. Se laitetaan jalkapohjan alle ja liikutellaan edestakaisin, samoin sen päällä voi seistä. Ja arvatkaa mitä. Se toimii! Helpotus oli aivan uskomaton. Jalkapohjassa nimittäin on todella paljon hermopäätteitä. Eli nyt on minullekin tulossa sellainen. Piti tilata netin kautta, kun ei ollut Prismassa, Citymarketissa eikä Stockalla (mistä kampaaja oli ostanut omansa). Varmuuden vuoksi kävin myös ostamassa apteekista B12-vitamiinia. Sitä kuulemma käytetään hermosärkyihin.

Ja miksikö tämä kaikki varautuminen tulevaan tuskaan? Siksi, että ei huomenna vaan seuraavana maanantaina meikä ja Matkatoveri palaamme Lontooseen! Tällä kertaa viikoksi. Hotelli on sama kuin viimeksi, eli Millennium Baileys. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. Luvassa on runsaasti kävelyä. Tosin jos menemme konserttiin tai teatteriin, siellä kyllä saa luvan olla istumapaikat! Mutta ihan oikeasti minua hirvittää tuo jalka. On jo nyt sen verran ärjy, että mitä se sanoo viikosta kävelyä? Pitäisiköhän tässä käydä lääkärissä ennen matkaa? Vaikka mitä se nyt pystyy tekemään tässä vaiheessa? Onko hermosärkyyn edes kipulääkkeitä?

Mutta että tällaista. :)

keskiviikko, 5. kesäkuu 2013

Lukupäiväkirja: Toukokuu II ja Kesäkuu I

Takehiko Inoue: Slam Dunk Vols.9 - 26 ***** (manga)

  Japanilaisessa lukiolaiskoripallossa on kolme suurta turnausta, ja suurin niistä on kesäinen kansallinen turnaus. Hanamichin joukkue onnistuu juuri ja juuri välttämään tulemasta diskatuksi joukkotappelun vuoksi. Joten vuorossa on karsinnat turnaukseen. Onnistuuko Shohokun joukkue tavoitteessaan?

Tämä on klassikkosarja, eikä turhaan. Kamppailua, huumoria ja kasvutarinaa. Täti tykkää! Sarja jatkuu.

Myydään käytetty tussi - Parhaat Facebook-mokat 2 *****

  "Voivatko ihmiset oikeasti nähdä kolmiulotteisesti? Löytyykö Kenia Egyptistä? Mikä on vaatteiden ÄO-rajoitus? Nyt ratkaistaan myös maailman talousongelmat ja myydään yksi käytetty tussi."

Kirjaan on koottu lisää Feissarimokat-sivuston hauskimpia, noloimpia ja mielipuolisimpia päivityksiä. Tädin massuun sattui tämän lukemisen jälkeen. Siis ihan oikeesti! Ei voi olla totta!

Hinako Ashihara: Sand Chronicles Vol.1 **** (manga)

  Ann Uekusa muuttaa äitinsa kanssa Tokiosta maaseudulle Shimaneen vanhempiensa avioeron jälkeen. Koska Ann on tottunut kaupungin nimettömyyteen, tuntuu hänen äitinsä kotikakupungin ihmisten lähes ylipursuava ystävällisyys vaikealta. Mutta kun teagedia iskee, huomaa Ann tarvitsevansa tuota ystävällisyyttä.

Kasvutarina, luvassa myös romantiikkaa. Vaikuttaa lupaavalta. Jatkamme lukemista.

Tiffany Clare: Wicked Nights with a Proper Lady * (historiallinen romantiikka)

  Leo Harrow, Barringtonin jaarli, löytyy säännöllisesti skandaalilehtien sivuilta. Hän tietää hyvin, että nuoria neitoja kehotetaan katsomaan toiseen suuntaan kun hän astuu huoneeseen. Mutta kun hän törmää kasvokkain naiseen menneisyydestään - siihen, joka pääsi karkuun - hän tekee kaikkensa pitääkseen huhut itsenstään loitolla. Koska riskinä on menettää nainen lopullisesti. Genevieve Camdenille Leon viettelevät tavat ovat tutut. Joutuihan hän vuosia sitten itse niiden uhriksi. Mutta tällä kertaa Genevieve on viisaampi...

Alkuosa tarinasta oli ihan ok, mutta sitten kun tuli se pakollinen kriisi, niin koko homman tyhmyys iski täydellä teholla. Olin vähällä jättää koko homman kesken, mutta pinnistelin nyt kuitenkin loppuun. Joo, tästä genrestä löytyy paljon parempaakin lukemista.

Yoshihiro Tatsumi: The Push Man and Other Stories **** (manga)

  Lyhyitä tarinoita tavallisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä, paitsi että näissä on jujunsa. Tatsumia kutsutaan japanilaisen vaihtoehtosarjakuvan isoisäksi. Nämäkin tarinat ovat vuodelta 1969, joten luvassa on lisää tarinoita vuosikerroittan.

Mangaa aikuisille. Täti tykkäsi. Tarinat ovat lyhyitä, joten mitään suurta tarinankaarta ei ole, pikemminkin nämä ovat välähdyksiä hetkistä elämässä. Parhaimmillaan koskettavia tarinoita.

keskiviikko, 5. kesäkuu 2013

Pinkeä olo

Joo, kävi sitten Pink! vierailulla täällä Suomen suvessa. Konsertti oli viime viikon tiistaina 28.5. Hartwall areenassa ja paikalla oli myös - tottakai! - Täti Matkatoverin kanssa.

Konsertti oli mitä mainioin, Pink kyllä osaa ottaa yleisönsä. Mutta siitä te olette varmastikin lukeneet jo iltapäivälehdistä kaiken, joten ei siitä sen enempää. Eikä se ruotsalaisten marisema akrobatia haitannut pätkääkään. Itseasiassa ikävin juttu koko hommassa oli se, että paikkamme olivat yläkatsomon rivillä kahdeksan. Arvatkaa kuka kärsii korkeanpaikan kammosta... Eli emme sitten joranneet. Itseasiassa aina kun piti nousta ylös penkiltä, tarrauduin tiiviisti sivukaiteeseen enkä päästänyt irti ennen kuin olin taas turvallisesti istumassa. :(

Konsertti loppui ja lähdimme pois kohti Pasilaa ja hyppäsimme ratikkaan Messukeskuksen kohdalta (sanoisin muuten, että pääkirjaston kohdalta, mutta arvelen, että tuo Messukeskus toimii useimmille parempana maamerkkinä ;) ). Matkatoveri hyppäsi pois ratikasta hotellinsa kohdalla, ja minä jatkoin matkaani eteenpäin. Ajatuksenani oli vaihtaa bussiin joko Kurvissa tai Hakaniemessä. Paitsi, että seuraavalla pysäkillä kuski kuulutti, että ratikka kääntyy seuraavaksi Sturenkadulle ja sieltä Koskelan varikolle.

Siinä vaiheessa Tädin aivot lopettivat toimimisensa. Plasmat menivät ihan totaalisesti sekaisin. Apua! Miten minä nyt pääsen vaihtamaan bussia? Eihän siinä auttanut muu, kuin hypätä ulos ratikasta ja tassutella lähimmälle bussipysäkille.

Aikanaan tuli bussi ja hyppäsin kyytiin. Lähestyimme Kurvia, kun katsoin kelloa. 23.38. Loistavaa! Bussi lähtee Rautatientorilta 23.40, joten ehdin aivan mainiosti vaihtaa pysäkkiä tien toiselle puolelle. Eli Täti hyppäsi ulos bussista.

Paitsi, että se bussi lähtee siihen aikaan 23.35...

Juu, arvasitte aivan oikein. Bussi huristeli iloisesti Tädin nokan edestä. Eihän siinä muukaan auttanut kuin odotella taas kerran seuraavaa bussia ja ajaa Rautatientorille. Sieltä sitten vihdoin pääsin bussiin ja aikanaan turvallisesti kotiin.

Vessanpönttö on kovin filosofinen paikka. Tai ainakin paljastava. Seuraavan aamuna pöntöllä kököttäessäni SE iski tajuntaani. Nimittäin minä olisin aivan hyvin voinut jatkaa matkaa ratikalla ja vaihtaa bussiini Arabian kohdalla.

(Tähän laittaisin ragefacen, mutta miten se onnistuu, osaako joku selittää?)

http://fuuu.us/53.png

Että silleen...

sunnuntai, 19. toukokuu 2013

Lukupäiväkirja: Maaliskuu II, Huhtikuu I ja Toukokuu I

Jaa, taas on päässyt kertymään tätä luettua... Eivät ole missään lukujärjestyksessä, kun enhän minä sitä enää muista. :( Ja turhan pitkäksikin meni.)

Mary Balogh: Dark Angel ~ Lord Carew's Bride **** (historiallinen romantiikka)

  Kirja muodostuu kahdesta tarinasta. Ensimmäisessä Jennifer Winwood on ollut kihloissa viisi vuotta miehen kanssa, jota hän tuskin tuntee, mutta uskoo tämän olevan kunniallinen ja hyvä: Lordi Lionel Kerseyn. Yllättäen hän huomaa olevansa Lontoon pahamaineisimman naistenkaatajan Gabriel Fisherin, Thornhillin jaarlin, piirittämä. Jenniferillä ei ole aavistustakaan siitä, että hän on vain nappula miesten välisessä pitkässä vihanpidossa, saatikka siitä, että hänestä tulee kostoa kalliimpi palkinto. Toisessa tarinassa Jenniferin siipeensä saanut serkku Samantha Newman vannoo, ettei koskaan mene naimisiin. Häntä lohduttaa hänen uusi ystävänsä, vammautunut puutarhuri Hartley Wade. Tietäisipä hän vain, että Hartley on oikeasti Lordi Carew, ja sen, että hän kätkee paitsi satumaisen rikkautensa myös intohimoisen salaisuuden sydämessään, jonka ainoastaan Samanthan rakkaus voi paljastaa.

Mary Balogh on hyvä. Piste.

Mary Balogh: A Summer To Remember ***** (historiallinen romantiikka)

  Kit Butler, varakreivi Ravensberg, on viileä, vaarallinen ja hänestä on nopeasti tulossa Lontoon pahamaineisin elostelija - ja naimakaupat ovat hänen mielestään kauimpana. Mutta Kitin perhe on toista mieltä. Voidakseen estää isänsä sopiman naimakaupan Kit tarvitsee morsiamen ja nopeasti. Parrasvaloihin astuu neiti Lauren Edgeworth. Vuosi sitten Lauren jätettiin alttarille, joten hän on päättänyt, ettei avioliitto ole häntä varten. Kun kaksi erittäin itsenäistä sielua kohtaa, kipinät kipunoivat - ja syntyy sopimus. Lauren suostuu esiintymään Kitin morsiamena, jos tämä lupaa antaa hänelle intohimoisen, seikkailurikkaan ja unohtumattoman kesän. Kun kesä loppuu, Lauren purkaa kihlauksen tehden itsestään avioon kelpaamattoman ja molemmat saavat vapautensa. Kaikki sujuukin täydellisesti - kunnes Kit tekee kuviteltavissaolemattoman ja rakastuu. Unohtumaton kesä ei ole hänelle riittävä. Mutta kuinka hän saa vakuutettua Laurenin tulemaan omakseen loppuelämäksi?

Minä pidän Baloghin kirjoissa siitä, että niissä sivutaan myös syvällisempiä teemoja kuin historiallisissa romanttisissa romaaneissa keskimäärin. Niin myös tässäkin. Luvassa on syyllisyyttä ja anteeksiantoa eivätkä hahmot ole niin kirotun typeriä kuin monta kertaa. Suosittelen!

Tracy Ann Warren: His Favourite Mistress *** (historiallinen romantiikka)

  Anthony Black on vastustamaton veitikka, joka ei usko rakkauteen. Mutta hän haluaa eloisan Gabriella St. Georgen vuoteeseensa. Gabriella saattaa olla köyhä mutta myös ylpeä. Hän haluaa enemmän kuin olla yksi Anthonyn valloituksista. Hän haluaa Anthonyn sydämen ja olla tämän vaimo - joten hän aloittaa uskaliaan viettelypelin...

No, tässä on sitä perinteistä romantiikkaa. Ihan kiva, mutta ei jää mieleen elämään.

Emi Kazuko: Japanese Food and Cooking ****

  Sukellamme taas kerran japanilaiseen keittiöön. Tämä on laaja ja perusteellinen teos, Reseptit ovat helppoja toteuttaa ja kuvat nostavat taas kerran veden kielelle. Tämä teos riittää yksinäänkin pitkälle, jollei sinullla ole muita japanilaista keittiötä esitteleviä kirjoja. Paitsi resptejä, tässä esitellään myös japanilaisen keittiön takana olevaa filosofiaa. Hyvä.

Kanoko Sakurakoji: Black Bird Vols. 2 - 3 **** (manga)

  Demonit ovat siis Misaon perässä, joko hänen verensä tai henkensä. Tai kätensä... Misaon ainoa selvitymismahdollisuus on tarttua lapsuudenystävänsä Kyon tarjoukseen. Vaikka Misao tuntee vetoa Kyoon, voiko hän luottaa elämänsä, sydämestä puhumattakaan, Kyon, joka on kiinnostunut vain (?) hänen verensä lupauksesta, käsiin? Puhumattakaan siitä, että Misaon on luvuttava ihmiselämästä, jos hän valitsee Kyon.

Mielenkiintoinen tarina. Sarja on saanut 54. Shogakukanin mangapalkinnon, joten perusasiat kyllä ovat hallussa. Sarja jatkuu.

Mitsuba Takanashi: Crimson Hero Vols. 1 - 4 **** (manga)

  Nobara Sumiyoshilla on vain yksi intohimo - lentopallo. Hän on erinomainen ja kunnianhimoinen pelaaja. Mutta toisinaan vaikuttaa siltä, ettei tyttöjä oteta vakavasti lukiolaislentopallomaailmassa. Nobaran perhe haluaa hänen perivän perheen perinteisin japanilaisen ravintolan. Nobara ei ole asiasta lainkaan innostunut. Joten kun Nobara siirtyy Crimson Fieldin lukioon, joka on tunnettu huipputason lentopallojoukkuestaan, hänen äitinsä turvautuu likaisiin keinoihin. Nobara saa apua Momoko-tädiltään ja käy hyökkäykseen!

Sankaritar, jossa on asennetta! Luvassa urheilua, kasvutarinaa sekä tietysti romantiikkaa. Täti tykkää. Sarja jatkuu.

Kyousuke Motomi: Dengeki Daisy Vols. 2 - 5 **** (manga)

  Kun Terun kotiin murtaudutaan, Teru päätyy jakamaan Kurosakin asunnon. Ahtaat tilat johtavat jännityksen kohoamiseen, mutta asiat muodostuvat vielä monimutkaisemmiksi kun nainen nimeltään Riko Onizuka ilmestyy kuvioihin ja tuo mukanaan menneisyyden, joka koskee Kurosakia...

Luvassa seikkailuja, huumoria, kasvutarinaa ja romantiikkaa. Täti tykkää tästäkin. Sarja jatkuu.

Ayuko & (original concept) Mizue Tani: The Earl & The Fairy Vols. 3 - 4 *** (manga)

  Lydia ja Edgar ovat palanneet takaisin Lontooseen, mutta elämä pääkaupungissa ei anna lepoa väsyneille matkalaisille. Fogmaniksi sanottu olento vaanii öisillä kaduilla ja nappaa lapsia ympäri kaupunkia. Lisäksi sillä saattaa olla jotakin tekemistä Edgarin synkän menneisyyden kanssa...

Tarinassa on lupausta, mutta se loppuu jotensakin keskeneräisenä neljänteen osaan. No, jollei tarina saa suosiota, niin kyllä se aika nopeasti lopetetaan lehdessä. Sillä ei ole väliä saadaanko tarinasta yhtenäinen kokonaisuus. Näin lienee tässäkin käynyt. Sääli.

Karuho Shiina: Kimi no Todoke Vols. 6 - 9 **** (manga)

  Sawako jatkaa luokkatovereinsa tutustumista, luvassa on sydämentykytyksiä puoleen jos toiseensakin. Rakkaus vain ei ole yksinkertaista, varsinkin jos yhteistä kieltä ei löydy.

Tädin sitä niin suuresti rakastamaa kasvutarinaa, lisäksi huumoria ja romantiikkaa. Nami! Sarja jatkuu.

Takehiko Inoue: Slam Dunk Vols. 2 - 8 ***** (manga)

  Hanamichin atleettinen kyvykkyys ja hirivömäinen voima eivät ole jääneet huomaamatta Shohokun lukion judojoukkueen johtajalta. Kapteeni on valmis menemään pitkälle huokutellakseen Hanamichin pois koripallokentältä. Tepsiikä suoranainen lahjonta vai pysyykö hän loppuun asti koripallomiehenä?

Toisella luentakierroksella. Tämä on klassikko 90-luvun alusta, mutta toimii edelleenkiin. Urheilua, toimintaa, toveruutta, hurttia huumoria ja kasvutarinaa. Tarina kestää vuosikymmenestä toiseen. Täti suosittelee. Sarja jatkuu.

Natsume Ono: Danza **** (manga)

  Kirja koostuu kuudesta sydäntä lämmittävästä tarinasta. Tarinat tutkivat ystävyyttä, isien ja poikien välisiä suhteita, veljesten välisiä suhteita  ja vanhojen ystävyyksien uudelleenlämmittämistä.

Tekijästä on muodostunut yksi suosikkikertojistani. Tarinat ovat yksinkertaisesti hyviä. Tämä on enemmän aikuisten kirja, ei sillä että tässä olisi mitään epäilyttävää, mutta lapsesta tämä saattaa olla auttamattoman tylsä, kun mitään hirmuisen jännää ei tapahdu. Mutta aikuiselle jää tästä hyvä mieli. Suosittelen.

Tarina: Lisi Harrison; Taide: Yishan Li: The Clique ** (manga)

  Claire Lyons on uusi tyttö Octavian Country Day Schoolissa, joka on kallis yksityiskoulu Westchester Countyssa, New Yorkissa. Mutta Claire on täysin valmistautumaton uusien luokkatovereittensa sosiaalisiin (ja muoti)vaatimuksiin. Ja mikä vielä pahempaa, Clairen perhe asuu Massie Blockin perheen vierastalossa. Massie on koulun kuningatar eikä voisi olla vähempää kiinnostunut uudesta tunkeilijasta. Pärjääkö Claire koulun "lemmikille".

Juu, amerimangaa. Tyyliin Gossip Girl tai muuta vastaavat kirjat ja televisiosarjat. Kevyttä, kevyttä ja kevyttä turhanpäiväisyyttä. Teineille joiden elämässä ei ole muuta kuin muotia ja ihmissuhdepelejä. Plääh!

Tarina: Kent Minami; Taide: Nozomu Tamaki: Angel Para Bellum Vol.1 *** (manga)

  Sota taivaan ja helvetin välillä kytee ja vain nuori mies nimeltä Mitsuru voi estää sen. Mitsuru ei ole tietoinen salaisesta syntymäoikeudestaan ja roolistaan taistelussa. Ainoa minkä hän tietää on se, että hänen perheensä on kuollut ja Kyrie, ystävällinen nainen joka auttoi häntä suruaikana, ei ole sitä miltä näyttää. Nyt, kun demonit yrittävät joka välissä tuhota hänet, hänen ainoa suojansa on kaksi kaunista aseita heiluttelevaa enkeliä.

Joo, tämä on nähty jo joskus ennenkin. "Sankari" on täysi nössö, mutta onneksi enkeleissä on "munaa" enemmän kuin tarpeeksi. No joo, menetteleehän tämä.

Tarina: Ryou Ryumon; Taide: Kouji Megumi: Bloody Monday Vol.1 **** (manga)

  Takagi Fujimaru saattaa vaikuttaa tavalliselta lukiolaiselta, mutta hymyilevän julkisivun takana piileksii nerokas hakkeri Falcon. Kun hänen isänsä lavastetaan syylliseksi murhaan, Falcon käyttää taitojaan suojellakseen sisartaan ja puhdistaakseen isänsä nimen. Hän saa selville, että hänen isänsä, hallituksen eliittiagentti, on sekaantunut johonkin huomattavasti monimutkaisempaan kuin yksinkertaiseen murhaan. Terroristiryhmä suunnittelee iskua Tokioon, ja on Falconin ja tämän ystävien hartioilla estää katastrofi.

Just joo. Teinit pelastavat päivän. Ei niin uskottavaa, mutta kyllä tämä teineihin uppoaa. Ihan kiva sarjan alku.

Hiroshi Shiibashi: Nura: Rise of the Yokai Clan Vols. 10-12 **** (manga)

  Pimeys on vallannut Kioton. Ehtiikö Rikuo ja hänen tuhannen demonin paraatinsa apuun ja riittävätkö heidän voimansa ikiaikaista pahuutta vastaan? Alkaa näyttää pahalta!

Seikkailua ja toimintaa! Tarkoitettu lähinnä pojille mutta kyllä Tätikin tykkää. Sarja jatkuu.

Fumi Yoshinaga: Ōoku Vols.6 - 7 **** (manga)

  Ienobun perillinen on vasta lapsi, joten sisäkamarin miehillä on vähän virallisia toimia suoritettavanaan ja liikaa aikaa käsissään. Toiset ottavat irti kaiken mahdollisen harvinaisista retkistä palatsin ulkopuolelle, kun taas toiset keskittyvät veriseen juonitteluun.

Sarja on monesti palkittu ja suorastaan erinomainen onkin. Eli vaihtoehtoista historiaa. SArja jatkuu.

Kaoru Mori: Bride's Story Vols. 1 - 4 **** (manga)

  Amir Halgal on nuori nainen nomadiheimosta, joka naitetaan häntä itseään kahdeksan vuotta nuoremmalle 12-vuotiaalle pojalle. Yrittäen sopeutua kultturieroihin, herääviin tunteisiin aviomiestä kohtaan ja sekä syntymä- että adoptoidun kodin odotuksiin, Amir koettaa löytää roolinsa uuteen elämään ja kotiin yhteiskunnassa, joka nopeasti määrittelee hänelle hänen roolinsa.

Emman tekijän uusi sarja.  Sarja on vielä parempi kuin Emma. Tämä on enemmän aikuisille suunnattu, tai mistä minä tiedän kuinka aliarvioin nuorempia lukijoita, mutta tämä on minun arvaukseni. Joka tapauksessa erinomainen tarina kasvusta yhteisön jäseneksi. Suosittelen! Sarja jatkuu.