Anna nannaa!!! Sokerihiiri.

Sunnuntaina oli tallilla kisat. Lauma oli taas ollut yön ulkona laitsalla. Tänään laitsaa kuitenkin tarvittiin parkkipaikaksi, joten ylätallin hevoset oli jo viety muihin tarhoihin. Jäljellä olivat vain alatallin Donna ja Ressu. Minä siis heitä noutamaan putkitarhaan. Avasin portin ja huutelin kaveruksia: "Donnaa, Ressuu...tulkaa syömään!!" Molemmat lähtivät kiltisti tarpomaan porttia kohden. Kaksikymmentä metriä ennen porttia Ressu pysähtyi, vinkaisi ja pinkaisi täyttä laukkaa kohti ylätallin porttia samalla kauhusta kiljuen: "Apua! Missä kaikki OVAT!!!" Donna katsoi Ressun perään h.moilasena. Oikein näin sieluni silmillä kun tamma koputti kaviollaan otsalohkoansa kuin Asterix ikään. "Hulluja nuo ruunat!" Ei siinä sitten muukaan auttanut, kuin että minä ja Donna tarvoimme läpi laitsan Ressun perään. Tämä sankari vain laukkasi hysteerisenä pitkin aidanviertä ja huusi toisten perään. Ei totisesti sitä kaveria ole turhalla järjellä pilattu!

Maastoilimme sekä lauantaina että sunnuntaina Typy-rouvan kanssa ilman satulaa ja hauskaa oli! Lauantaina maastoreitti oli taas tulvillaan kaikkea jännittävää. Oli tappajatikkua ja tappajatallityttöä ja mitä lie. Ainakin heppa notkui ahkerasti. Sunnuntaina Typy kuvitteli olevansa kilparatsu, kun tepsuttelimme kilpailualueen läpi. Teputi, teputi...Tamman kaviot nousivat kuin paremmallakin kilparatsulla. Kaula oli korskealla kaarella ja sieraimet olivat levällään. Hah! sanon minä. Jos olisin raahannut tamman sinne esteradalle, niin johan tuo raukka olisi pökertynyt silkasta kauhusta. "Apua, esteitä!" Rouvan vaistot eivät varsinaisesti kuulu esteratsulle.

Noloa. Ei meidän kannaltamme, vaan parin nuoremman ratsukon. Toinen oli ainakin nuori (tumma kimo), toisesta en tiedä. Kävelivät ihan reippaasti radalla meidän edellämme, mutta niin vain me viipotimme ohitse. Parivaljakko jäi kuin eno veneestä. Eikä tamma edes kaahottanut eli olisi löytynyt ainakin yksi vaihde lisää! Jonkun ajan kuluttua keskustelin tallin isännän kanssa, ja hän sai miltei juosta että pysyi meidän rinnallamme. No, ainakin on hyvä, että tamma vetreytyy liikunnan myötä...