Olen viime aikoina käynyt lyhyen ajan sisällä pariin otteeseen visiitillä ystäväni Soilen luona. Ensimmäisellä kerralla täytyy tunnustaa, että olin kelvoton vieras. Edellisnä yönä oli tullut valvottua liian pitkään, joten iltapäivän aikana silmät alkoivat lupsua pahemman kerran. Soile häipyi tietokoneen ääreen, kun minä luovutin ja otin lyhyet tirsat sohvalla. Kummilapselleni Digille tämä suunnitelma sopi paremmin kuin hyvin.

Aaah! Kerrankin pehmeä alusta!

Kuten kuvasta näkyy, molemmat ovat täysin rentoina unten mailla. Koira mahtui tuohon mitä mainioimmin eikä mikään tökkinyt ikävästi minnekään. :)

Vaikka mikään ei tökkinytkään, olin silti tyytyväinen, ettei kyseessä ollut huomattavasti isompi Kaneli. ('o');;;

Mitä? Pitäisikö tästä muka nousta? Juurihan minä pääsin tähän mukavasti...

On se kumma, kuinka vartin ettoset virkistävätkin. Sen jälkeen jaksoinkin sitten valvoa reilusti yli puolenyön. Ehkä kuitenkin kannattaisi nukkua enemmän kuin vajaat viisi tuntia yössä...