808991.jpg

Typy ja pienet ihailijat

Pitkästä aikaa Täti pääsi tallille. AAAAA! Onko siitä jo yli kolme kuukautta, kun viimeksi olen ollut tallilla? Vieroitusoireita! Paniikki! No, satulassa en ole ollut vuoteen...

Kävin tänään ystäväni K:n ja tämän pikkusiskon H:n kanssa Jokelassa tarkoituksenani hakea viimeisetkin tavarani sieltä. Samalla vein pari Typyn hoitajan muovilaatikkoa takaisin, olivat tulleet Typyn kamojen kanssa kotiin asti, sekä monta pahvilaatikollista kissanruokaa Osamalle. Onneksi Osama oli erinomaisen hyvinvoivan näköinen, ja ex-hoitsu vakuutti, että kissaneiti saa runsaasti rakkautta osakseen. Jollei meillä olisi talon valtiattarena Miskaa, niin täytyy myöntää, että kiusaus ryöstää Osama mukaani olisi tosi suuri.

Samaan syssyyn liisasin pari satulaa Suskille ja Petelle, siis tallinpitäjille. Kun minulla nyt ei satu olemaan niille juuri tällä hetkellä käyttöä. Typyn seksivelat on jo maksettu, joten nyt alkaa kauhea säästäminen seuraavaan tammaan. Tulipa sitten tuotua kotiin kolmas satula, jonka olemassaolon olin totaalisesti unohtanut. Olivat tallilla ihmetelleet kenen se oli, kun kukaan ei ollut omakseen ilmoittanut. Onko tämä nyt nuoruuden vai vanhuuden dementiaa? Vai onko keski-iän dementiaa olemassa?

Molemmissa talleissa, niin ylä- kuin alatallillakin hevoskanta oli muuttunut aika lailla. Onneksi sentään jonkin verran näkyi tuttujakin karvakorvia. Suurin vaikutus vaihtuvuuteen on se, että alatallille tuli uusi tallinpitäjä. Pete kyllästyi, kun ei meinannut enää rahallakaan saada tallintekijöitä viikonlopuiksi. Meinaan, että laskee varmasti aika lailla motivaatiota, kun hoitaa kaksi tallia, ja yli neljäkymmentä hevosta yksin.

Jokelasta jatkoimme matkaamme Metsäkulman tallille, jossa asustavat K:n ystävän hevoset. Siellä tuli nostalginen olo, kun yhden heposen nimi oli melkein oikea. Typyn nimen jatkoksi vain kolme kirjainta. Tämä oli nuori ja sievä tamma. Mutta kyllä se hevosmaailma on pieni, nimittäin tamman emänemä oli meille tuttu hevonen nuoruudestamme. Muutenkin siellä oli pari hevosta, joihin minulla on tiettyjä siteitä. Kuten sanottua, hevospiirit ovat pienet.

Mutta voi pojat! Olipa ihanaa pitkästä aikaa nuuskia hevosen tuoksua. Josko tällä Täti selviäisi taas muutaman kuukauden?