Typy ja masu lähdössä uuteen kotiin maaliskuussa -99.

Toissayönä näin taas Typystä unta. Tällä kertaa olin tallissa Typyn kanssa ja joku ihminen tuli juttelemaan kanssani. Kysyi jotakin Typystä, ja minä kerroinTypyn kohta lähtevän vihreämmille laitumille. Roikuin kaksin käsin Typyn kaulassa ja aloin itkeä kovaa. Pakotin itseni heräämään. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Eli vaikka niin kovasti yritänkin itselleni uskotella, että kaikki on hyvin, niin kuitenkin ikävä on vielä kova yli vuodenkin jälkeen.

Kyllä jotakin kertoo myös se, että minun on pitänyt skannata kaikki kuvani Typystä ja Paavosta digitaaliseen muotoon. Typyn kuvia olisi pitänyt skannata hoitajallekin... Anteeksi, en ole unohtanut projektia! Mutta tiedän, että alan itkeä, jos otan kuvat esiin, joten enemmän tai vähemmän tietoisesti olen vältellyt sen tekemistä. Ehkäpä minun pitäisi tehdä se ja antaa itkun tulla...