Tulipahan käytyä karvarilla - eh, siis kampaamossa. Suurin osa päästä jäi sinne lattialle, nyt on kevyt olo. Tuli otettua sitten väriäkin päähän, sanovat, että vaihtelu virkistää. Mielessä kävi, että voisin kokeilla jotakin ennenkokematonta, mutta testitupsut kasvojeni vieressä vakuuttivat minut siitä, ettei musta kuin sen paremmin blondiinikaan ole minun värini. Kumpikaan ei yksinkertaisesti sovi minun ihoni väriin. Kyse siis ei ole rohkeuden puutteesta. Joten valinta osui tuttuun ja turvalliseen punertavaan. Täti on ollut vuosien varrella useiden eri sävyjen punapää tummasta kastanjasta porkkananpunaiseen. Siinä värissä tunnen oloni kotoisaksi.

Sitten siihen apinaan. Kreationistit väittävät, että Jumala on meidät luonut, ja että evoluutio on puppua. No, ainakin Täti on täysi apina. Nimittäin nautin suunnattomasti kampaajalla käynnistä, varsinkin siitä, kun hiuksiani pestään ja päänahkaani hierotaan. Minä suorastaan kehrään tyytyväisyydestä. Vrt. apinoita, jotka hoitavat toistensa turkkia ja napsivat siitä syöpäläisiä. Ilmiselvästi hiustenhoito tyydyttää jotakin perustavanlaatuista tarvetta ihmisen psyykessä.