Eli Gardeniaan Viikissä. Siellä oli Japani-päivä, ja kaikenlaista kivaa. Mukana oli Tädin vakiouhri Soile. (Kun on Tädin kaltainen ystävä, niin mihin sitä enää vihamiehiä tarvitsee?) Sää oli kuin morsian, ja morsian on kuin perkele. Eli satoi vettä. Täti heristeli nyrkkiään yläkertaan ja karjui:" Nyt on helmikuu! Sataisit edes lumena!" Kuten huomaatte, Täti on tosi kypsä aikuinen.

Täti etiopianbanaanin varjossa. Apina mikä apina...

Ensimmäisenä menimme katsomaan origamien tekemistä sekä kalligrafiaa. Saimme omat kiinalaisen horoskoopin merkkimme kirjoitettuna. Täti on apina (siis myös kiinalaisessa horoskoopissa). Soile on lohikäärme, joten annoin hänelle uuden nimen, Ryuu Shimamoto. Etunimi tarkoittaa lohikäärmettä, ja sukunimi on suora käännös. Minun etunimeni olisi japaniksi Shinju (= helmi). Mänty on matsu, mutta vielä pitäisi ottaa selville miten kääntyisi "lammen rannalla oleva mänty".

Sieltä siirryimme trooppisen kasvihuoneen puolelle. Siellä on kuumaa ja kosteaa, varsinkin sademetsäosiossa. Siellä ei voinut ottaa kuvia, kun kameran linssi humahti huuruun välittömästi.

Täti ja orkideat.

Älkää vain kysykö sen tarkempia hortonomisia yksityiskohtia!

Mutta joka tapauksessa nättejä ne ovat! Olisikohan tämä kuulunut sukuun Michelia? Joku viisaampi voisi selvittää sen. Nämä kasvit eivät ole Tädin ehdotonta ydinosaamista. Täti on pikemminkin erikoistunut kasvien tappamiseen kuin niiden kasvattamiseen...

Lisää orkideoja. Nätti, nätti! Ymmärrän kyllä hyvin, että jotkut hurahtavat näihin ihan tosissaan.

Tästä osasta kasvihuonetta löytyy sitten se pippurikin. Löytyy sieltä toki paljon muutakin. Kasvihuoneen puolella oli esillä niin bonsaita kuin ikebanaakin. Täti jäi suustaan kiinni esittelijöiden kanssa, kuten aina.

Kasvihuoneesta löytyi myös kalalammikko. Siellä oli valtavan suuria karppeja (joista olisi riittänyt ateriaksi koko perheelle... Hyi Tätiä!). Oli lammikossa kaksi kilppariakin...

Mutta koska Täti on kirjoittavinaan koko perheen blogia, ei niiden kuvaa esitellä tässä. Jos eläinporno kiinnostaa, niin menkää Soilen sivulle, hän lupasi laittaa kuvan sivullensa.

Kun olimme katselleet rehut lävitse, olikin teeseremonian vuoro. Eihän se nyt oikea ollut, kaisekista puhumattakaan, olipahan nopea tutustuminen. Ainakin siitä sai aavistuksen mistä on kyse.

Lopuksi sitten oli kendonäytös. Siinä kaksi miekkailijaa kävi läpi seitsemän kataa. Kerron teille salaisuuden. Täti haluaisi ryhtyä harrastamaan kendoa. Tosin olen totaalisen lahjaton liikunnallisesti, mutta eikö se ole hyvä juttu yrittää ylittää omat rajansa? Vau. Tätihän ryhtyy ihan filosofiseksi.

Mutta siinäpä oli sitten kaikki Gardeniasta. Lähdettyämme sieltä kävimme ravintelissa syömässä. Jostakin kumman syystä Täti tilasi kalaa...

Lopuksi Soile houkutteli minut vielä vierailulle luoksensa katsomaan Tuulen viemää. Tosin kanavahaku ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan, joten elokuvassa ei ollut tekstitystä. No, päätimme sitten katsoa sen videonauhalta. Joka hyppi tosi pahasti. Joten palasimme tekstittömän elokuvan pariin. Ei kai se haittaa vaikka kaikkea ei ymmärräkään.

Frankly my dear, I don't give a damn.