Eri ihmiset kokevat kauneutta eri tavoin, ja tunnettuahan on, että kauneus on katsojan silmässä. Samoin kulttuuri, jossa elää ja on kasvanut, vaikuttaa siihen, miten määrittelee kauneuden. Toiset mykistyvät taulun edessä, joillekin muille SE on musiikki. 

Minulle suurimman vaikutuksen tekee musiikki ja nimenomaan klassinen musiikki (Jep, Pauliina. Minä pidän klassisesta musiikista, joten et ollut väärässä.) Kyllähän se rokkikin on kaunista, mutta siinä vain karvat nousevat pystyyn. Kun jokin tekee minuun suuren vaikutuksen, pala nousee kurkkuun ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. Juuri eilen, kun juttelin Soilen kanssa puhelimessa, kuuntelin samalla myös cd:tä. Tulipa sieltä sitten Pachelbelin Kaanon (Canon for 3 violins & continuo, jos haluatte etsiä YouTubesta). Ja eikös ääni särkynyt kesken lauseen. Nolo Täti pyyteli sentimentaalisuuttaan anteeksi, mutta onneksi Soile lohdutteli, etten ole ainoa, jolle näin käy. (Okei, saavat Kuurankukkia ja Elämän valttikortitkin Tädin kyynelehtimään, mutta ihan eri syistä...)

Toinen, mikä aiheuttaa samanlaisen reaktion, on kun televisiossa näkyy esim. vapaana teiskuvia hevosia. Vuonna yksi ja kaksi, joskus Jurakaudella, kun Täti oli nuori, televisiosta tuli neliosainen sarja hevosista. Sen alussa aina oli kimo arabialainen ori, joka juoksi vapaana ja teiskui häntä pystyssä ja kaula kaarella. Ja enkö minä kyynelehtinyt. Sydämestä oikein puristi, kun se oli niin kaunis! Okei, kun kyse on hevosista, niin vähempikin riittää... Hevoset ja kissat ovat kauneinta mitä tiedän.

Mikä saa teidän sydämenne pakahtumaan?