On ollut muutama viime viikko sellaista matalalentoa, etten ole oikein ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa blogiini, mutta nyt täältä pesee!

Miska on taas ollut oikein hupaisa. Viime viikolla kissa taas hönki täyttä vauhtia sisälle ja juoksi suorinta tietä olohuoneeseen minun luokseni nojatuolin viereen ja jäi tuijottamaan minua kiinteästi. "No terve, terve. Mitä kuuluu?" Tiedustelin. Koska mitään muuta ei tapahtunut, ravasi neiti Talouden Toisen Jäsenen luo, joka puolestaan kehoitti kissaa palaamaan minun luokseni. Tottelevaisesti Miska palasi luokseni ja jatkoi tillittämistä. Siinä vaiheessa luovutin, ja niin me vaelsimme peräkanaa keittiöön. Kissa hyppäsi pöydälle ja minä paijasin hänet syömään. Pois se Miskasta, että hän olisi mennyt suorinta tietä syömään astiassa odottavia ruokia. Kyllä minun täytyy paijata hänet syömään. Täti - aperitiivi parasta ykkösluokkaa!

No, toimii se toistekinpäin. Lauantaina olin lähdössä kohtapuolin töihin, ja TTJ kauppaan. Miska oli ulkona ja kärvisteli lautakasan alla. Eikä TTJ:n komennuksilla tietenkään ollut mokomaan kattiin mitään vaikutusta. Joten raahasi ruhoni liikkeelle ja karjaisin:"Kotiin niin kuin olisit jo!" Jalkakäytävällä kävelevä nainen pysähtyi silmänräpäykseksi. "No niin! Pois sieltä, Miska! Hopi, hopi!" Nainen jatkoi matkaansa helpottuneena, ilmiselvästi en ollutkaan häiriytynyt yksilö. Ja kissa pätki täyttä vauhtia sisälle. Luonnollisesti...