Olen taas tänään riehunut pihalla. TTJ on orjapiiskuri!   Tämä alkaa tuntua jo työltä, kun pitää siirtää multaa muutama kuutiometri paikasta toiseen. Seuraavaksi on vuorossa vanhan aidan purkaminen ja istutuskuoppien kaivaminen. Niihin sitten istutetaan kolmekymmentä tuijaa. Luvassa on upea aita! Tietystikään tämä kaikki ei tapahdu kerralla, huomenna on aidan vuoro ellei tule työtä.

Mutta nyt ovat pihatyöt tältä päivältä ohitse ja minä olen taas turvallisesti sisällä. Palkinnoksi itselleni kuuntelen tätä naputellessani uusinta-erikoispainosta Duran Duranin toisesta levystä Rio. Tämä on kahden cd:n erikoispaketti. Ah, tulee armas lapsuus mieleen! Rio on yksi ensimmäisistä levyistä, joita aikoinaan ostin levysoittimen saatuani. Vuosi oli -82. Siitäkin on jo 28 vuotta. Toisinaan Täti tuntee itsensä suorastaan antediluviaaliseksi... Mutta nämä sedät ne vielä jaksavat porskuttaa. Tosin ovat vielä kaukana esimerkiksi Rollareista. Siinä niitä varsinaisia dinosauruksia onkin.

Joo. Ensimmäinen levyni oli joku viiskytluvun kokoelmalevy, joka oli pudonnut kuormasta. Niin ainakin rekkakuski-isäni väitti. Toinen ja kolmas levy olivat Simon & Garfunkelin Best of-kokoelma sekä Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Sitten tulikin jo tämä tai Barbra Streisandin Memories, siinä on se Catseistä tuttu Memories. Vuosien saatossa on sitten näitä levyjä päässyt kertymään hieman enemmän. Varsinaisesti kyllä levykokoelma on räjähtänyt käsiin vasta sen jälkeen kun luovuin hevosista. Sen jälkeen on jäänyt rahaa muuhunkin...

Taidan olla siitä harvinainen otus, etten ole missään vaiheessa heittänyt vinyylikokoelmaani menemään. Nykyään jotkut levyt löytyvät minulta sekä vinyylinä että cd:nä. Monet nimittäin ovat katkerasti kiroilleet, kun ovat luopuneet älppäreistä. Nehän kuulemma tekevät uutta tulemistaan. Ja minä kun olen niin ajastani jäljessä, että revivalin tullessa minulla on vielä vanha vintage tallessa.