No niin. Nyt sitten on ravattu pellossa tai talon ympäri alasti, kerätty sen seitsemän sortin kukkaa ja katseltu kaivoon. Tai mitä niitä nyt kaikkia juhannustaikoja onkaan. Kokot on poltettu ja idiootit ovat onnistuneet hukuttamaan itsensä. Eli hiljalleen sopii palata takaisin arkeen.

Täti nyt ei ole koskaan oikein perustanut juhannustaoista. Yhden ainoan kerran Täti, joka silloin tosin ei vielä ollut Täti vaan Varhaisteini, on haksahtanut juhannustaikaan. Kukkien kerääminen kuullosti liikaa työltä, kaivo oli niin pimeä, ettei sieltä mitään nähnyt, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi alasti kirmaaminen. Olimme äitini syntymäkodissa pohjoisessa. Pellolle en kehdannut lähteä viljaa tallomaan, joten ei kun talon ympäri juoksemaan. Onneksi naapureita ei ollut ihan vieressä...

KOPS! Juhannustaiat saivat nolon lopun, kun Täti juoksi päin pyykkinarun tukikeppiä. Seiväs osui suoraan otsikkoon, ja Täti tutustui lähemmin Linnunrataan,  tosin ei siihen viralliseen versioon. Eihän sitä varhaisteinin arvokkuus moista kestänyt, joten homma loppui siihen. Mutta  en ole kyllä sen jälkeenkään taikonut...