No, jos ratsastaminen isolla hevosella ei ole helppoa, niin ei se sen kummempaa ole ponillakaan. Olin ratsastanut Tuomiksessa noin puoli vuotta, kun ystäväni Riikka ja Piia saivat minut houkuteltua tunnille Poni-Hakaan, missä he ratsastivat. Tuomarinkylän ratsastuskoulussa ei tuohon aikaan ollut poneja, kuten ei monessa muussakaan ratsastuskoulussa. Poni-Hakassa tutustuin ensimmäiseen poniin, Valdemar-Leopardiin, kokoa ehkä hikiset 120 cm. Olin juuri edellisenä päivänä mennyt tunnilla taas kerran Cometilla - tällä kertaa ilman putoamista. Voitte kuvitella eron, se oli kuin yö ja päivä! Cometin isot klompsoaskeleet ja pikkuponin kipitys. Tällä kertaa kohtalokseni muodostui Vallen laukka, varsinaista singer-kipitystä. Ja niin sitä taas syleiltiin äiti Maan runsasta povea. No, ainakin tällä kertaa matka maahan oli todella lyhyt!