... Sillä se saattaa toteutua!

Siis Tädillä oli eilen tylsää töissä. Illemmalla sitten tulivat kirjastoon äiti ja poika. Kakara innoissaan ryhtyi painelemaan faksin nappuloita, johon Täti tietysti puuttui. Siitäkös äiti sai hepulin, ja vaati minua pyytämään lapselta anteeksi! No, eihän siinä auttanut muu kuin pyytää anteeksi, mutta en malttanut olla huomattamatta äidille, että tämän velvollisuus on huolehtia siitä, ettei huomautettavan aihetta pääse syntymään.

Kuulemma ovat sellainen pari, että kaikki värisevät kauhusta heidät nähdessään. Lapsella ei ole mitään kuria ja äiti vain kailottaa kovalla äänellä kakaran perään kirjastossa. Muut asiakkaat kohdistavat äitiin mustia katseita (oikeasti, olen nähnyt sen!). Mutta menepäs huomauttamaan, niin äiti valittaa käytöksestä kirjastotoimenjohtajalle vaikka tekisít sen miten asiallisesti tahansa. Kerrankin tukkivat koko hyllyn, kun toiselle asiakkaalle tarvittiin sieltä yksi tietty kirja. Työntekijä kehtasi pyytää heitä hieman siirtymään, että hän saisi otettua kirjan. Siitäkös se huuto syntyi! Jep. Ämmä valitti kirjastotoimenjohtajalle, paasasi lasten oikeuksista ja ties mistä...

Onkohon tämä näitä Summerhillin kannattajia? Ainakin on täysi curling-äiti. Mutta eikö hän tajua, että tätä menoa hän on tekemässä lapsestaan luonnehäiriöisen narsistin ja psykopaatin? Lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Rajat ovat rakkauden osoitus. Miten hän kuvittelee lapsen pärjäävän oikeassa maailmassa. Ei hän voi aina olla lakaisemassa esteitä tämän edestä. Kyllä lapsen on opittava kestämään pettymyksiä, eikä lapsi taatusti saa olla perheessä se, joka määrää tahdin!