Jatkoa tuuletinasiaan. No, tiedätte jo varmaankin, ettei Miska-neiti ole niitä maailmankaikkeuden rohkeimpia kissoja. Kissa siis käppäili pahaa aavistamatta sisälle keittiöön, kuuli outoa hurinaa ja ryntäsi sitten sen enempiä empimättä ulos talosta. Eikä ole sen jälkeen uskaltautunut lähellekään. Kello tässä lähentelee puolta yötä ja olen käynyt useamman kerran huutelemassa neitiä. Ei ole näkynyt viiksikarvaakaan. No, toivottavasti nälkä ajaa possun - siis kissan - kotiin...

Miska ja Muttin jalat. Taustalla leikkimökki, jonka isäni rakensi minulle vuonna yksi ja kaksi. Olisinkohan ollut neljä- tai viisivuotias. Ihme kyllä rakennelma on edelleen pystyssä.