Eilinen oli taas päivä lajissaan. Olin töissä ja valmistautumassa syömään ateriaani. No, siistinä tyttönä kävin ensin vessassa, pesin käteni ja sen jälkeen hieroin käsiini käsivoidetta (Saksanpähkinän tuoksuista. Mmmmm! Tuoksuu hyvälle.) Viimeinen teko oli kuitenkin virheratkaisu, nimittäin otin höyryävänkuuman mikroaterian uunista ja yritin repiä muovikalvoa päältä pois. Slip! Slip! Slip! Siinähän haroin, mutta otetta en muovista saanut. Täytyi sitten nöyrästi taapertaa työtoverin luo ja kysyä saisinko mahdollisesti apua. Työtoverilta rasian avaaminen kävi tuossa tuokiossa. Luonnollisesti. 
Okei, koittakaahan nyt pysyä siellä tuolilla. Kyseessä on HÄTÄTILA jos Täti ei saa ruokaa! Tosin täytyy myöntää, että itsekin nauraa hekotimme pitkään...
Ystävälläni Soilella on yleensä maagisen hyvä ajoitus, niin eilenkin. Eli hän soitti juuri, kun olin aloittamassa ruokailun. Ensitervehdys oli: "Onnea iloisen perhetapahtuman johdosta!" Tuijotin sanattomana luuria ja mietin, että oliko minulta mahdollisesti jäänyt huomaamatta jotakin oleellista. No, NIIN haperopäinen en sentään ole, vaan Soile oli nähnyt edellisenä yönä unta, että olin ollut pieniinpäin. *Helpotuksen huokaus* Mutta kerrankin jäin sanattomaksi!
Mutta näkevät ne muutkin unia! Minä näin viime yönä painajaista siitä kuinka olimme muuttaneet Järvenpäähän. Ei sillä, että Järvenpäässä sinällänsä olisi mitään vikaa. Varmasti aivan mukava pikkukaupunki. Mutta se sai nyt tässä unessa edustaa paikkaa jossakin kaukana kaikesta, varsinkaan kun emme unessa asuneet keskustassa vaan jossain kaukana bussimatkan päässä. Meillä on nimittäin mahdollisesti ensi vuonna edessä muutto, mutta Helsingistä en suostu poistumaan! Ihmisen alitajunta on kyllä kumma vekotin!
Okei, koittakaahan nyt pysyä siellä tuolilla. Kyseessä on HÄTÄTILA jos Täti ei saa ruokaa! Tosin täytyy myöntää, että itsekin nauraa hekotimme pitkään...
Ystävälläni Soilella on yleensä maagisen hyvä ajoitus, niin eilenkin. Eli hän soitti juuri, kun olin aloittamassa ruokailun. Ensitervehdys oli: "Onnea iloisen perhetapahtuman johdosta!" Tuijotin sanattomana luuria ja mietin, että oliko minulta mahdollisesti jäänyt huomaamatta jotakin oleellista. No, NIIN haperopäinen en sentään ole, vaan Soile oli nähnyt edellisenä yönä unta, että olin ollut pieniinpäin. *Helpotuksen huokaus* Mutta kerrankin jäin sanattomaksi!
Mutta näkevät ne muutkin unia! Minä näin viime yönä painajaista siitä kuinka olimme muuttaneet Järvenpäähän. Ei sillä, että Järvenpäässä sinällänsä olisi mitään vikaa. Varmasti aivan mukava pikkukaupunki. Mutta se sai nyt tässä unessa edustaa paikkaa jossakin kaukana kaikesta, varsinkaan kun emme unessa asuneet keskustassa vaan jossain kaukana bussimatkan päässä. Meillä on nimittäin mahdollisesti ensi vuonna edessä muutto, mutta Helsingistä en suostu poistumaan! Ihmisen alitajunta on kyllä kumma vekotin!
Kommentit