En tajua mistä se tuli, mutta niin se vain siinä oli. Keittiön lattialla, ja Miska sitä vatkasi. Nimittäin rotanpoikanen. En tiedä, oliko se tullut itse sisälle vai Miska kantanut sen ulkoa. Kauheasti Miska kuitenkin oli jo jonkin aikaa kuullostellut ja etsinyt ympäri keittiötä jotakin. Löytyihän se sitten tämä hieman ruhjottu rotanpoika. Käskimme Miskaa tekemään nopesti lopun olentoparan kärsimyksistä. Kissa oli kuitenkin kylläinen ja vain leikitteli ressukalla. Elikko vaikutti suhteellisen reippaalta (se juoksi aika reippaasti pitkin meikäläisen koipea), joten nappasin rääpäleen paperiin ja kuskasin ulos pihalle. Aamulla sitä ei näkynyt, joten liekö pötkinyt onneaan kiitellen turvaan vai jäänyt jonkin öisen saalistajan uhriksi. Miska etsi aikansa hämmentyneen oloisena saalistaan, mutta luovutti sitten ja painui pehkuihin. Jep,jep. Minä olen ilonpilaaja.

Tiedän. Siitä kasvaa aikuisen iso, INHOTTAVA (?) rotta. Mutta nyt se oli niin vietävän suloinen. Suotakoon tämä nyt tämän kerran minulle anteeksi.