809035.jpg

Miska pöydän alla...

Perjantai-iltana taloutemme toinen ihmisjäsen oli lähellä päiviensä päättymistä minun käsissäni. Torvi pitää ulko-ovea raollaan ja houkuttelee Miskaa kurkistelemaan ulos. No arvaahan siinä miten kävi. Kissa ampaisi aivan paniikissa ulos ja syöksyi muutamat kurvit pihalla ennen kuin katosi kuin nato-ohjus kaukaisuuteen. Mielessäni sanoin jo hyvästit kissalle ja mietin miten selittää tapahtunut ystävälleni. Aika tylyä, kissa ei ole ollut uudessa kodissaan vielä kolmea viikkoa ja jo nyt se on kadotettu. Huutelimme Miskaa aikamme. Tosin arvelin sen olevan jo puolivälissä matkalla kohti entistä kotia.

Lauantaiaamuna heräsin jo hieman viiden jälkeen, koska taas kerran olin menossa tekemään tallia, ja ensimmäiseksi menin huutelemaan Miskaa. Luojan kiitos kissa on viisaampi kuin irtipäästäjänsä. Hetken kuluttua kissa käpsytteli itse ovesta sisälle. Voi sitä kehujen ja paijausten määrää! Ensimmäiseksi Miska söi ja heti sen jälkeen meni potalle. Minä naureskelinkin, että sananlasku menee "Kyllä routa porsaan kotiin ajaa." tai tässä tapauksessa pikemminkin "Kyllä kakkahätä ajaa kissan kotiin hiekkalaatikolle."!