Goottiprinsessa?

Täti ei nyt varsinaisesti ole prinsessamainen muodoltaan, mutta mitä pienistä... Ei taida liikkeistä löytyä tarpeeksi suuria kokoja goottilolita-asuissa. Tai sitten sellainen nahka-asu. Brrr... Täti värisee kauhusta ajatellessaan kaikkia makkaroitaan sellaisessa. Tai  sellaisessa pitkässä hameessa... Ugh! Taitaa olla niin, että pelkkä musiikillinen diggaaminen saa luvan riittää.

Ajattelin nimittäin eilen töiden jälkeen hemmotella itseäni käymällä ostamassa uuden cd:n. Helsingissä japanilaista musiikkia löytyy helpoimmin (?) Makkaratalon TopTenistä. Joten kuono kohti keskustaa, onneksi Töölöstä sinne pääsee ilman suurempia vaikeuksia. Makkaratalossa täti saikin sitten jonkin aikaa metsästää pankkiautomaattia. No, jollakin tavalla sitä ihmisen on aikaansa kulutettava...

Täti tuli sitten ulos kaupasta kahden Moi Dix Moin levyn kanssa. Vielä tässääkään iässä en näemmä ole oppinut itsehillintää. Onneksi en nostanut siitä hiivatin automaatista neljääkymppiä enempää, tai olisi lähtenyt mukaan vielä Mucciakin. Sen minä jätin seuraavaan kertaan. Pistin levyt soimaan heti kotiin päästyäni. Täytyy sanoa, että olin tyytyväinen. Mukavinta tässä on se, että musiikkimakuni senkun vain laajenee. Tosin olen aina ollut lähes kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta lisämaut ovat aina tervetulleita. Rap- ja hip hop-musiikki kylläkin aiheuttavat tädissä vakavan allergisen reaktion.

Olen muutenkin seikkaillut japanilaisen musiikin parissa. Oikein urakalla etsin kirjaston kokoelmista kyseistä genreä. Lainaan niitä aivan summamutikassa odotellen mukavia yllätyksiä. Ei ollenkaan pahoja, vaikka itse sanonkin. Kuitenkin edelleen suosikkini ovat Mucc, Moi Dix Moi, Ayabie ja Dir En Grey. Perinteinen japanilainen musiikkikaan ei ole hullumpaa (Tässä vaiheessa Talouden Toinen Jäsen repii hiuksiaan epätoivosta, lue: hän ei pidä sitten ollenkaan kyseenlaisesta musiikista!). Kokeilkaa tekin joskus!

Kyllä, Täti kuuntelee edelleenkin myös "tavallista" musiikkia.