Täällä umpiväsynyt Täti, pitkästä aikaa. Ainahan minä uuvahdan alkuvuodesta, mutta nyt kyllä on hyvä syykin. Eli koko helmikuu on ollut varsinaista matalalentoa. Meillähän siis on ollut tässä kuussa näyttely aiheella Cool Japan - japanilaista populaarikulttuuria. On kuulkaas ollut tiedot Hesarin menopalstallakin!

Arvatkaapas kuka on ollut vastuussa koko hommasta? No, luonnollisesti Yours Truly! Kokosin näyttelyn, onneksi mainoksia ei tarvinnut itse väsätä - siitä iso kiitos M:lle. Aloitimme kuukauden minun vetämälläni manganpiirustustunnilla, seuraavana päivänä oli Japanin populaarikulttuuriaiheinen luento, aiheena tällä kertaa manga, vetäjänä oikein talon ulkopuolelta palkattu asiantuntija S, joka on kirjoittanut mm. Japan Pop-lehteen. Torstaina taas askartelimme ystävänpäiväkortteja, minäkin väsäsin työtoverille syntymäpäiväkortin lapsilta jäljelle jääneistä tarvikkeista.

Seuraavana maanantaina menin Nutalle (siis Nuoristotalolle, selvennykseksi niille, joille se ei ole itsestään selvää), ja siellä väsäsimme nuorten kanssa kahdessa erässä japanilaistyylistä ystävänpäiväsuklaata. Lapset olivat aivan innoissaa (samoin Nutan aikuiset). Parasta taisi olla se, että saivat itse valita söivätkö herkun itse vai antoivatko ystävälle. Varmaan arvaattekin miten siinä kävi...

Keskiviikkona oli taas luento, aiheena tällä kertaa BJD:t eli Ball Jointed Dolls, eli aasiasta kotoisin olevat hartsinuket. Koska minulla oli aamuvuoro, en päässyt kuulemaan luentoa, joten älkää kysykö minulta niistä sen enempää. Maksavat kuulemma maltaita...

Tällä viikolla maanantaina taittelimme origameja. On muuten yllättävän vaikeaa, varsinkin jos opas sattuu olemaan englanninkielinen. Sain minä taiteltua yhden koiran... Tiistaina taas tulivat FinnPARAnoids-ryhmästä vetämään Para Paraa lapsosille. Para Para on Japanista kotoisin oleva ryhmäklubitanssi, jossa painopiste on enempi käsien kuin jalkojen liikuttelussa. Täti totesi taas kerran, ettei minusta ole vieläkään tanssijaksi. Joillakin on kaksi vasenta jalkaa, mutta Tädillä niitä on vähintään kaksikymmentä, tai siis tässä tapauksessa kättä. Keskiviikkona luennon aiheena oli japanilainen musiikki. Oikein mielenkiintoista!

Ensi viikolla maanantaina askarrellaan kokeshi-paperinukkeja. Onneksi SEN vetää työtoveri. Keskiviikon luennon aiheena on anime. Valitettavasti en itse pääse seuraamaan sitä, koska olen kaksoiskirjastomme toisessa pisteessä vetämässä vekaroille mangapiirustustuntia. Japanikuun huipentaa torstain Para Para-tunnit. Uskaltautuisikohan sitä uudelleen yrittämään?

Ja tämä kaikki normaalin työni lisäksi. Eli kelpaako selitykseksi siihen, että Täti on tullut illalla kotiin ja romahtanut miltei heti yöpuulle? Energiaa ei totisesti ole jäänyt muuhun. Vasta tänään sain tehtyä jäljelle jääneistä suklaa-aineista suklaatoffeeta, joka menee sitten kirjaston työntekijöiden parempiin suihin. Kyllä me ne olemme ansainneet!

Paitsi, etten mene vannomaan minkä makuisia ne ovat. Noudatin kyllä ohjetta, mutta sokeri ei koskaan sulanut. Onkohan ohjeessa jotakin vikaa? No, makealle se kyllä maistuu mutta on rakeista. Eikös sen toffeen pitäisi olla sileää? Oh well...