Tuli sitten viime sunnuntaina käytyä Soilen kanssa "viran puolesta" kirjamessuilla. Oli siellä myös ruoka- taide- ja musiikkimessut. Täytyy tunnustaa, että vain ruokapuolella tuli käytyä kirjapuolen lisäksi, mutta niin vain saimme näihin kahteen osastoon kulutettua runsaat neljä tuntia.

Täti ihastelee aitoa parmesaania.

En kuitenkaan raahannut kokonaista kiekkoa mukanani kotiin. Painoa on noin 40 kiloa. Piti säästää nimittäin raahausvoimaa kirjoja varten.

Täti nimittäin on ottanut opikseen aiemmista vuosista. Nyt mukanani oli reilusti kirjoja vetävä kauppakassi. Kyllä se tulikin sitten täyteen. Ostin Kaari Utrion uusimman Oppinut neiti, muutaman mangan  (Izumi Tsubakin Oresama Teacher Vols.1 - 3, Mikiyo Tsudan Family Complex ja Satomi Yamagatan Manic Love) sekä vinon pinon vanhoja kirjoja antikvariaateista (Boccaccion Decamerone, James Clavellin Tai-pan ja Gai-jin 1 - 2, Jukka M. Heikkilän Arkhimedes syrakusalainen ja Augustuksen kisat, Bernardine Evariston Keisarin kullanmuru ja J.R.R. Tolkienin Húrinin lasten taru). Ruokapuolelta mukaan tuli litran pullo vasikanfondia ja pari purkkia brittiläista chutneya. Kuulkaas on se aivan erilaista, kun myyjä kutsuu sinua darlingiksi!

Huu! Kasvottomia ihmisiä!

Muutaman töistä tutun ihmisen näin paikan päällä myös. Luonnollisesti jäin suustani kiinni. Kerkisipähän Soile kierrelllä kaikessa rauhassa divaripuolta. Luonnollisesti kävin myös Helsingin kaupunginkirjaston osastolla. Siellä olisi saanut äänittää oman levyn. Tällä kertaa Täti jätti sen väliin yleisen hyvinvoinnin vuoksi. Olisi varmaan syntynyt yleinen kaaos, jos Täti olisi avannut suunsa. (Juu - Täti ei osaa laulaa.)

Hauskaa oli. Jos vaikka saisin taas ensi vuonna houkuteltua jonkun mukaani. Kaverin kanssa kun aina hauskempaa!