Eilen olin taas kerran vieraisilla ystäväni Soilen luona. Lähdimme koirien, Digin ja Kanelin, kanssa lenkille. Tarkoituksemme oli käydä katsomassa hevosia ja kiertää Finnoon kosteikko. Vierestä menee myös Suomenoja.

Haukut.

Digin nauhan päässä keikkui Täti ja Kanelin Soile. Sitä luulisi yhdistelmien menevän toisinpäin, mutta Digi on minun erityiskultani. Toki Kanelikin on aivan mahtava, mutta Digi on spesiaali. Pari tuntia meni lenkkiin, mutta etenimmekin hitaasti, Soile kuvasi vähän väliä milloin mitäkin, ja välillä pysähdyimme ihailemaan maisemaa.

Hevosia Etelä-Espoon tallilla ruokatauolla.

Täti melkein tärisi kaipauksesta, kun näki pitkästä aikaa hevosia. Koirat suhtutuivat hienosti heppoihin, Digi toki on aiemminkin nähnyt hevosia enemmänkin, mutta Kanelille tämä oli vasta toinen kerta.

Tullessamme pois tallilta Soile näki jonkin elukan juoksevan tien yli. Minä en tietenkään huomannut mitään. Olisikohan ollut piisami? Minkiksi se oli liian pieni. Tai sitten Suomeen on ilmestynyt ihan uusi eläinlaji. 

Kanelista oli hauskaa antaa vauhtia telkänpoikasille. Ne muuten räpiköivät yllättävän kovaa. Koirat toki olivat koko ajan kiinni, mutta kyllä se äänikin tehoaa.

Ilmassa kaikui koko ajan lokkien meteli. Mahtaakohan se mekastus raueta hetkeksikään vuorokaudessa? Altaalla oli niin naurulokkeja, telkkiä, sorsia, nokikanoja, joutsen kuin muutama muukin sorsalintu. Yksi nokikanoista oli tosi ärhäkkä ja antoi oikein urakalla kyytiä sorsille. Lokeille ei sentään uskaltanut ruveta isottelemaan.

Keltakurjenmiekka

Parissa kohtaa kasvoi kurjenmiekkoja. Nämä olivat keltaisia, mutta aikoinani näin näitä Sipoossa ja ne olivat sinisiä. Saksankurjenmiekkoja kenties? Näitä ei kannata syödä, ovat näet myrkyllisiä! Mutta nättejä, joten nautitaan vain silmänruokana.

Meinaavat muuten tehdä tien tämän kosteikon lävitse. Ihan niin kuin tässä maailmassa ei olisi jo ennestään ihan riittävästi teitä ja asvalttia! Näitä kosteikkoja ei ole enää jäljellä kovin montaa. Niin sitä vain luontoa ajetaan ahtaammalle ja ahtaammalle.

Komealupiini

Kuivemmalla paikalla joutomaalla kasvoi muun muassa lupiineita. Komeitahan nuo ovat, vaikkakin meinaavat tukahduttaa muut kasvit jalkoihinsa. Kurtturuusuakin löytyi, siinä on toinen samanmoinen "pahis".

Päivä oli oikein mukava ja kuin luotu ulkoilua varten: aurinkoinen mutta reipas tuuli piti huolen siitä, ettei tullut kuuma. Kävelymatka ei ollut matka eikä mikään, mutta nyt se minun jalkani on ruvennut kiukuttelemaan jo pidemmästä kävelystäkin eikä pelkästä seisomisesta. Onneksi Digi ei ole mitenkään vauhdikas. Soile ja Kaneli viipottivat edellä ja minä tulin perästä koipeani perässä laahaten. Nyt kyllä täytyy ihan oikeasti mennä sen lääkärin puheille. Eihän tästä mitään tule, jos ei pysty edes yhtä lenkkiä tekemään ilman että koipi rupeaa kiljumaan tuskasta!

Loppuilta kuluikin sitten töllöä tuijotellen ja syöpötellen, kunhan ensin saimme uunin kuumenemaan... Iltalenkki oli nopea, kun piti ehtiä kauhusarjaa katsomaan. Tosin siinä vaiheessa minä suuntasinkin jo nokkani kohti kotia. Helsingissä oli kova vilske, kun nuoret juhlivat koulun loppumista vielä puolenyön jälkeen.