Pilkunviilausta...

Minä rakastan suomenkieltä, se on kaunis ja monimuotoinen. Siksipä kielen huolimaton ja mielikuvitukseton käyttö saa minut jo virankin puolesta raivoihini. Puhekieli on asia erikseen, mutta huonot kielenkääntäjät pitäisi viedä ladon taakse ja lopettaa!

Ai, mikäkö tämän raivonpurkauksen aiheuttaa? No, Tätiä ottaa päähän muutamat luvattoman huonot suomennokset fantasiakirjallisuudessa. Se vuoksi luen teokset yleensä mieluummin alkukielellä, englanniksi. Otetaanpa esimerkiksi sano elf. Sana voi merkitä niin keijua, haltiaa kuin tonttuakin. No, mitä mielikuvia nämä teissä synnyttävät? Keiju niin kuin Heli-keiju, pieni, söpö ja siivellinen? Haltia on yhtä kuin Tolkienin pitkät ja ylväät olennot. Tonttu nyt on tonttu suoraan Korvatunturilta. Miten sitten suhtautua siihen, kun kääntäjä on suomentanut sanan keijuksi, ja kaveri on kaksimetrinen korsto? Sama kääntäjä on myös suomentanut virkkeen The company was in the field (meni jotenkin siihen suuntaan, avainsana on field) seuraavasti: Komppania oli pellolla. Pellolla! Haloo?!!! Jopa minä naisena tiedän, että armeija on kentällä! Ei kukaan ole kuullut esim. peltomarsalkasta, kyllä termi on kenttämarsalkka. Samoin Hawk's Hollow on suomennettu Haukankoloksi. Hollow kääntyy tässä tapauksessa rotkoksi tai kanjoniksi. Enkä minä edes ole koulutukseltani kielenkääntäjä! Luulisi koulutuksen saaneen henkilön tuntevan kielensä paremmin.

Toinen mutinan aihe on se, kun käännöksessä jätetään englanninkieliset nimet silleen. Tämä koskee nyt vain fantsiakirjallisuutta. Pointtini on se, että kyseisissä maailmoissa tuskin puhutaan englantia, vai mitä? Eikö silloin nimet pitäisi kääntää suomeksi? Esimerkiksi Tarussa sormusten herrasta englanninkieliset ihmisten ja paikkojen nimet on käännetty suomeksi. Michel Delving on käännetty Järin möyremäksi. Eikö pyörikin ihanasti kielellä? Myös Harry Pottereiden käännökset on tehty mielikuvitusta käyttäen. Vastakohtana ovat sitten nämä nopeasti hutaisten suomennetut, yleensä nuorille tarkoitetut fantasiakirjat. Soisin, että niihinkin käytettäisiin enemmän aikaa ja vaivaa, eikä aina aliarvioitaisi nuoria. Myös nuoret lukijat ansaitsevat kunnollista kirjallisuutta!