Täti on pelastunut. Nyt voi nauraa helpotuksesta!
Täti oli taas tänään reippaana tyttönä töissä, itse asiassa kotiinlähtöaika alkoi jo häämöttää horisontissa, kun paikalle tallusti koko kirjaston lempiasiakas A.N. Tätikin koetti livahtaa takahuoneeseen karkuun, mutta toinen työntekijä komensi takaisin tietopalveluun. Mokoma ei halunnut ko. henkilöä omille niskoilleen. Ei siis, että tämä asiakas olisi ilkeä, hän on vain - no - rasittava. Hänelle pitää etsiä kirjallisuutta siitä ja tästä aiheesta, juosta hakemassa jokainen kirja erikseen, kesken kaiken siirrytäänkin sitten ihan toiseen aiheeseen, ja lopuksi mikään ei kelpaa... No, tänään hän oli harvinaisen vähään tyytyväinen, ja sainpahan brassailtua, kun muistin paremmin kuin hän Clausewitzin ja Sunzin... Välillä tekee ihan hyvää lyödä luu kurkkuun kaiken maailman besserwissereille! No, joka tapauksessa aikaa oli kulunut jo noin 40 minuuttia - siis yhteen asiakkaaseen!
Siinä vaiheessa työtoverini alkoivat jo sääliä minua. Yksi heistä tuli takahuoneesta, jossa he olivat piileskelleet, ja sanoi että hallinnosta soitettiin minulle. Eh? Huh? Olin aivan äimän käkenä, koska en osannut kuvitella miksi minulle sieltä soitettaisiin. "Se on pitkä puhelu, sinun pitäisi tulla nyt heti." työtoveri sanoi, kun katsoin häntä ihmetellen. Siinä vaiheessa vihje meni A.N:lle perille, ja tämä totesi jatkavansa asiaa seuraavalla kerralla. Lähdin siitä siis taakse ja kun pääsin perille, työtoverini olivat siellä maha kippuralla hihittämässä. "Ei täällä ole mitään puhelua! Ajattelimme vain pelastaa sinut."
Suurkiitokset ajattelevaisille työtovereilleni. Totisesti hädässä ystävät tunnetaan!
Täti oli taas tänään reippaana tyttönä töissä, itse asiassa kotiinlähtöaika alkoi jo häämöttää horisontissa, kun paikalle tallusti koko kirjaston lempiasiakas A.N. Tätikin koetti livahtaa takahuoneeseen karkuun, mutta toinen työntekijä komensi takaisin tietopalveluun. Mokoma ei halunnut ko. henkilöä omille niskoilleen. Ei siis, että tämä asiakas olisi ilkeä, hän on vain - no - rasittava. Hänelle pitää etsiä kirjallisuutta siitä ja tästä aiheesta, juosta hakemassa jokainen kirja erikseen, kesken kaiken siirrytäänkin sitten ihan toiseen aiheeseen, ja lopuksi mikään ei kelpaa... No, tänään hän oli harvinaisen vähään tyytyväinen, ja sainpahan brassailtua, kun muistin paremmin kuin hän Clausewitzin ja Sunzin... Välillä tekee ihan hyvää lyödä luu kurkkuun kaiken maailman besserwissereille! No, joka tapauksessa aikaa oli kulunut jo noin 40 minuuttia - siis yhteen asiakkaaseen!
Siinä vaiheessa työtoverini alkoivat jo sääliä minua. Yksi heistä tuli takahuoneesta, jossa he olivat piileskelleet, ja sanoi että hallinnosta soitettiin minulle. Eh? Huh? Olin aivan äimän käkenä, koska en osannut kuvitella miksi minulle sieltä soitettaisiin. "Se on pitkä puhelu, sinun pitäisi tulla nyt heti." työtoveri sanoi, kun katsoin häntä ihmetellen. Siinä vaiheessa vihje meni A.N:lle perille, ja tämä totesi jatkavansa asiaa seuraavalla kerralla. Lähdin siitä siis taakse ja kun pääsin perille, työtoverini olivat siellä maha kippuralla hihittämässä. "Ei täällä ole mitään puhelua! Ajattelimme vain pelastaa sinut."
Suurkiitokset ajattelevaisille työtovereilleni. Totisesti hädässä ystävät tunnetaan!
Kommentit