Ja pahasti sittenkin! En ole postannut tänne yli kuukauteen...   Ei tässä nyt mitään erityistä ole tapahtunut, normaalia elämää vain.

Toukokuun alusta aloitin viiden kuukauden vuorotteluvapaasijaisuuspätkän. Taaskaan ei ole siis vapaata kesää. Toivottavasti ei tule ihan yhtä pahaa hellekesää kuin viime vuonna. Tili tykkää tästä tilanteesta. Täti terrorisoi lapsosia ja mäkättää kuin keskitysleirin vartija, että pitää olla hiljaa ja ottaa huomioon myös toiset asiakkaat (Täti muuten ei nauti moisesta). Teinit kun vaikuttavat kuvittelevan, että kirjasto on heidän yksityinen pelisalinsa, ja meteli on sen mukainen. Yksi asiakas kiitteli minua tänään, kun rähähdin kakaroille. Vertasi kirjastoa helvettiin metelistä johtuen. Olen kuulemma ainoa, joka reagoi meteliin. Täytyy myöntää, etteivät kaikki työtoverit vaivaudu mitenkään rajoittamaan lapsia. Yksikin totesi, ettei kirjasto ole sama kuin 170 vuotta sitten. Asiakkaiden pitäisi tajuta, että nykyään kirjastossa saa puhua. Toki saa. Toiset huomioon ottaen, hiljaa. Huutaminen ja kovaääninen mekastus on asia erikseen. Hänen lausahduksensa kuvastaa mielestäni syvää asiakkaiden aliarvioimista. Ei se voi olla niin, että muutama kovaääninen nuori pitää hallussaan koko kirjastoa. Tosin ko. henkilöä mekastus ei pahemmin haittaa, kun viettää suurimman osan työajastaan takahuoneessa tietokoneen ääressä...  Phuh! Sainpahan purettua sydäntäni...

Kevään kunniaksi kävin kampaajalla. Nyt hiusten pituus on noin 1 cm ja väri kirkas kupari. Kampaaja kommentoi, että saan  varmasti kehuja töissä lookistani. Vastasin epäileväni asiaa kovasti, sillä suurin osa työtovereistani on miehiä. Ja oikeassahan minä olin. Yksi miehistä huomasi. Tuli iltapäivällä töihin ja jäi tuijottamaan päätäni. "Öööö? Oletsä tehnyt jotakin sun tukalle?" *huokaa* Naiset sentään huomasivat.

Mistä tuli mieleen, että yksi lapsosista on selvästi tuleva hurmuri. Kehui minun tukkaani. Hyvä, hyvä! Jatka vain samaa rataa. Tytöt tykkäävät!

Mikä siinä muuten on, että flunssa tulee aina silloin kun ei nimenomaan pitäisi? Perjantaina ja lauantaina vakiväki oli tyhy-päivillä Tallinnassa, joten minä olin vastuussa kirjastosta kaksi päivää. Perjantaina oli seuranani kaksi harjoittelijaa ja lauantaina keikkatyöläinen. Ja minä kröhisen ja pihisen kuin pienen pieni veturi. Poisjääminen ei siis ollut vaihtoehto. No, saivatpahan nauttia seksikkäästä viskibassosta.

Mjah. Siinä taisivat sitten olla kuukauden tapahtumat. Eli tappavan hiljaista. Yritä nyt siitä sitten repiä asiaa.