Nyt sitten siihen lupaamaani raporttiin.

(Kuvat, joissa on Täti, by Ulla, muuten omia räpsäytyksiä.)

Eli keskiviikkona menimme ystäväni Ullan kanssa Tavastialle Muccun konserttiin. Ulla tutustutti minut nettimangaan, joten kostona tutustutan hänet J-rockiin. Kiäh, kiäh! Kiltisti hän oli kuunnellut kotona Best of - kokoelmaa, joten aivan puskan takaa ei bändi tullut.

Treffit meillä oli kello neljältä rautatieasemalla, josta suuntasimme matkamme divariin. Sieltä Tädin näppeihin tarttui hieman manhwaa sekä kolme fantasiakirjaa. Meillä oli nimittäin varaus ravintola Kotoon viideltä, joten jotenkin pitii sitä aikaa kuluttaa. Emme näet käyneet välissä kotona (Hups! Tästähän saisi halutessaan sanaleikin aikaiseksi!.

Eli ensiksi oli ruumiin ravinnnon vuoro. Aikamme mietittyämme päädyimme meitä miellyttäviin vaihtoehtoihin ja pääsimme iskemään hampaamme murkinaan.

Minä aloitin sashimilla eli raa'alla kalalla. Nam! Kalapaloihin sipaistaan hieman wasabia ja dipataan soijakastikkeeseen. Lisänä on raastettua daikonia eli valkoista jättiretikkaa. Ullan valinta oli vihreä salaatti.

Sen jälkeen pöytään tulivatkin pääruoat. Minun valintani oli Tempura eli friteerattua kalaa, katkarapuja, mustekalaa ja kasviksia. Ulla otti Teriyakilohta.

Jokos kuola valuu? Jos nämä näyttävät hyvältä, niin kyllä ne myös hyvältä maistuvat. Tempurassa friteeraustaikina on kevyt, se ei ole raskas eurooppalainen friteeraus. Tiesittekö muuten, että tempuran toivat japaniin portugalilaiset lähetyssaarnaajat 1500-luvulla? Japanilaiset ovat taitavia omaksumaan uusia vaikutuksia ja muuntamaan ne oman kansallisen makunsa mukaisiksi.

Ystävällinen tarjoilija otti meistä yhteiskuvan. Hänelle suurkiitokset erinomaisesta palvelusta. Arigatou gozaimashita!

Kampai!

Tutustutin Ullan myös sakeen. Tilasimme pari tokkurillista sitä, sekä kylmänä että lämmitettynä. Japanilaiseen tapaan kaadoimme toisillemme ja sanoimme "kampai!" eli kippistä japaniksi. Tarjoilijamme oli hyväksi avuksi.

Jälkiruoaksi Youkania ja vihreää teetä. Youkan on adsukipaputahnasta (anko) tehtyä hyyteloä. Sopivan makeaa, ei liian äkkiväärää. Tämä on juuri se makeinen, jota nautitaan teeseremonian yhteydessä.

Täti keskittyy.

Tämän jälkeen maaru oli mukavasti täynnä, olo oli kevyt ja energinen. Eli oli hyvä suunnata matka kohti Tavastiaa ja hengen ravintoa.

Ihmisiä odottelemassa konsertin alkua.

Äänitarkkailija suoraan japanista. Älkää huoliko, lupa kuvaamiseen on kysytty. Laitoin kuitenkin esille tämän kuvan, jossa hengityssuoja on kasvoilla. Cool!

t

Bändi oli pyytänyt, ettei konsertissa kuvattaisi, joten skannasin tämän Gokusai-levyn takakannen tähän. Kuvat eivät oikein tee oikeutta "pojille" (ei kai kolmekymppisiä miehiä pitäisi sanoa pojiksi...?). Ovat luonnossa paljon paremman näköisiä, puhumattakaan siitä, että tämä kuva on kolme vuotta vanha.

Konsertti alkoi silloin kun oli luvattu, eli 19.30. Ja voi pojat, räjähtikö yleisö! Muccu on jo levyllä erinomainen bändi, mutta silti väitän, että se on parhaimmillaan livenä. Lavakarisma on aivan valtava! Meno oli reipasta heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen, joten Tädille ei jäänyt aikaa edes ajatella kuvaamista. Oli meinaan liian kiire huitoa käsillä, huutaa itsensä käheäksi ja hyppiä paikoillaan kuin superpallo. Tosin polvet mutisivat vastalauseitaan hyppimisen kohdalla. Annan teille hyvän vihjeen: Älkää koskaan ryhtykö vanhaksi! Lieviä traumoja Tädille aiheutti se, että olin koko konsertin vanhin katsoja. Tosin taisi siellä olla joku isukki kakaroitaan vahtimassa, mutta muuten yleisön keski-ikä oli kovin alhainen. Ei se mitään, mukavia olivat kun juttelin muutaman kanssa. Ernut loistivat poissaolollaan. Onneksi.

Pääosin kappaleet olivat uusimmalta Kyutai (maapallo) -levyltä, mukana oli muutama otos vanhemmilta levyiltä. Yhdessä vaiheessa laulaja Tatsurou pyysi yleisöä laskeutumaan alas istumaan ja sitten hyppäämään ylös laskettuaan neljään. Ja mehän hyppäsimme (Paitsi Täti joka ei polviltaan hyppää mihinkään. Nopeasti kyllä pääsin jaloilleni.). Meno senkun rankentui loppua kohden. Ainoa haittapuoli oli, että olimme onnistuneet parkkeeraamaan itsemme kahden hoongankolistajan taakse. No, kyllä sieltä jotakin näki...

Bändi poistui lavalta huikeiden aplodien saattelemana. Pienen hengähdystauon jälkeen oli vuorossa encore. Viimeiset biisit olivat Utagoe sekä julkaisematon Freesia. Varsinaisen setin aikana bändi lupasi tulla uudelleen Suomeen ja me puolestamme lupasimme tulla myös. Intensiteetistä kertoo ehkä se, että aloitimme konsertin äänitarkkailupöydän luota lattian takaosasta, mutta konsertin lopussa olimme jo puolivälissä lattiaa, vain intomielisimmät teinit edessämme.

Lava konsertin jälkeen. Yksi teini oli ihan tunnemyrskystä voipunut ja vain istui maassa kyyryssä. Vanhukset eivät olleet ihan yhtä liikuttuneita, mutta kyllä sitä fiiliksissä oltiin. Upeata! Kerrassaan upeata!

Täti on punainen kuin rapu ja hymyilee kuin Naantalin aurinko. Kävi nimittäin liikunnasta tuo konsertti. Se kesti kokonaisuutena noin puolitoista tuntia, joten taatusti saimme rahoillemme täyden vastineen! Ullakin lupasi tulla mukaan Muccun seuraavalle keikalle. Nyt vain jäämme sitä odottamaan!

Mutta kyllä seuraavana päivänä Täti tunsi ikänsä...