No tietysti siitä mikä itseä kiinnostaa, duh!

Bloginsa voi rakentaa esimerkiksi jonkin teeman ympärille. Netti on täynnään blogeja joissa askarrellaan, tehdään ruokaa, arvostellaan kirjoja, puhutaan muodista, piirretään sarjakuvaa, kuvataan luontoa, jne. jne. Tai sitten voi tehdä niin kuin Täti ja kirjoittaa kaikesta taivaan alla ja mikä mieleen juolahtaa. Voit kirjoitttaa myös nettipäiväkirjaa. Toiset purkavat sivuilla pahaa oloansa ja terapoivat itseänsä, mikä toimii sekin. Tosin niitä taitavat jaksaa lukea pitemmän päälle vain toiset samassa tilanteessa olevat. Myös lemmikeillä on omia sivujaan, jotka ovat todella suosittuja. Käykää ihmeessä katsomassa vaikka minun linkkieni kautta miten toiset kirjoittavat omia blogejaan. Ja jatkakaa heidän linkkiensä kautta eteenpäin... (Linkit löytyvät oikealta, joko muodossa www.jotakin tai bloginappina - se on se kuvallinen - kohdasta Linkit. Klikkaa niitä hiirellä. Lisää linkkejä löydätte esimerkiksi kommenteista. Suosittelen! Rohkeasti kokeilemaan. Ei se kone mene sekaisin!)

Aivan avoin ei kannata virtuaalimaailmassa olla, ellei sitten pistä blogiaan salasanan taakse, jolloin vain tutut pääsevät lukemaan kirjoituksia. Sillä sen minkä on kerran nettiin laittanut, siellä se myös pysyy hamaan taivaan tappiin asti. Kannattaa miettiä salanimellä kirjoittamista. Minä kirjoitan omalla nimelläni, mutta en myöskään aio kirjoittaa tänne mitään sellaista, jonka takana en seisoisi. Myöskään lokaa en aio heittää kenenkään niskaan. Sellaisiakin kirjoituksia nimittäin näkee, jotka täyttävät kunnianloukkauksen tuntomerkit. Luonnollisesti jos aiot terapoida itseäsi ja käsitellä rankkojakin aiheita, kannattaa silloin ehdottomasti käyttää nimimerkkiä. Samoin tapahtumia kannattaa ehkä hieman etäännyyttää, jottei niistä heti pystyisi tunnistamaan henkilöitä.

Ulkomuodosta. Selkeys on parasta. Selkeät kappalejaot ovat a ja o. Kukaan ei jaksa lukea pitkää sepustusta, joka on kirjoitettu yhteen putkeen. Oikeinkirjoitukseen kannattaa myös kiinnittää huomiota, puuttuvat pisteet ja erilliset yhdys sanat saavat raivon partaalle. Ammattimaista huolellisuutta ei tietysti kukaan odota, mutta tunteehan sitä itsekin ylpeyttä hyvin kirjoitetusta.

Harvan ihmisen keskittymiskyky riittää pitkän sepustuksen lukemiseen, joten jutut kannattaa pitää kohtuu lyhyinä. Kuvat toimivat erinomaisina taukoina - suosittelen! Hymiö siellä täällä antaa kivan säväyksen. Liikaa niitä ei kuitenkaan kannata käyttää. Hyvin pian havaitsette blogilandiassa pyörittyänne, minkälaisia ovat hyvät kirjoitukset. Niistä kannattaa ottaa mallia. Käyttäkää elävää ja monipuolista kieltä, koettakaa välttää toistoa, toistoa, toistoa... Kirjakieltä sen ei tarvitse olla, mutta ehkä ymmärtämisen kannalta on hyvä välttää kovin omituisia sanoja - ellet sitten kirjoita murteella.

Onnea kirjoittamiseen!