Lauantaina olin apuna, kun ystäväni Soile pystytti Suutarilan kirjastoon valokuvanäyttelyn. Hänen siskonsa oli myös apuna.  Korkeanpaikankammosta kärsivä Täti-parka joutui könyämään korkealle ja kapealle ikkunalaudalle. Koko ajan pelkäsin, jollen lipeäväni, niin sitten romahtavani lävitse. Minulla on pieniä traumoja painoni suhteen nimittäin. Taulujen ripustimetkin meinasivat ylittää koko ämmälauman yhteisen äo:n. Nolottaa... No, joka tapauksessa siellä se nyt on! Kaikesta huolimatta...

Kuvat ovat luontokuvia Espoon Laajalahdelta. Kerrassaan aivan u
peita! Kunpa minäkin osaisin ottaa yhtä hienoja kuvia (Täti vihertää kauniisti...). Niin että, jos teillä on jotain asiaa sille maailman kolkalle, niin suunnatkaahan askeleenne kohti Suutarilan kirjastoa. Osoite on Seulastentie 11. Vihje, vihje: Kuvista tehtyjä tauluja voi ostaa. Sähköpostiosoite on [email protected]. Sinne voi lähettää viestiä ja kysellä hintoja.

Sitten sinne tallille. Sunnuntaina taas könysin aamutallia tekemään, tosin olin joutunut jo edellisenäkin sunnuntaina töihin, vaikka olin kuvitellut saavani nukkua pitkään vielä sinä aamuna. Henkilö, jonka olisi pitänyt tehdä talli sinä aamuna oli edellisenä sunnuntaina tehnyt oharit, eikä tullut lainkaan paikalle. Aamu oli ollut jo pitkällä, kun omistaja oli alkanut ihmetellä mikseivät hevoset olleet vielä ulkona. Haloo! Olisi edes ilmoittanut, ettei pääse tulemaan. Nyt viattomat hevoset joutuivat kärsimään yhden idiootin toilailuista. Joten luotettava Täti kutsuttiin apuun. On se hyvä, että Täti on olemassa...

Sääennustuksista vielä. Lauantaina piti olla lämmintä ja kuivaa, joten hevoset menivät nakuna aamulla ulos. Eiköhän sitten koko päivän ollut sataa tihuuttanut ja tuullut kylmästi. Olivat hepat kuulemma tärisseet kylmästä. Sunnuntaina, kun minä tein tallin, niin oli taas puolestaan luvattu aamupäivästä sadekuuroja ja illaksi jatkuvaa sadetta. Joten kilttinä Tätinä puin kaikille lapsille sadevarusteet ylle. Niin eiköhän sitten aurinko paista ja sitä sadetta tuli vain muutama hullu pisara! Aaargh!!