Täti taitaa olla harvinaisen perverssi ihminen, minä nimittäin pidän hammaslääkärissä käynnistä. Tänään tosin oli vuorossa visiitti hammashoitajan luona. Hammaskivet saivat kyytiä, nyt pitäisi taas muutama vuosi pärjätä. Viime käynnistä olikin jo viisi vuotta. Hammashoitaja muisti minut edelleen. Onkohan se hyvä juttu? Ei hän ainakaan kauhusta kirkuen juossut karkuun...

Ehkä tosiaan pitäisi käydä useammin hampilääkärin luona visiitillä. Tällä kertaa onneksi oli vain yksi pieni reiänalku, mutta edellisellä kerralla olikin sitten tosi iso reikä. Siinä oltiin varttia vailla juurihoidossa. Brrr! Tässäkin tapauksessa ensin laitettiin reikään antibioottia ja väliaikainen paikka. Kun se oli saanut vaikuttaa muutaman viikon, oli sitten varsinaisen paikkauksen vuoro. Puolet hampaasta meni uusiksi. Nyt pitäisi päästä huomattavasti vähemmällä.

Nyt kaikki hammaslääkärikammoiset siellä tietysti värisevät kauhusta. Uskokaa pois, ei se niin kauheaa ole. Poraamista varten minullekin tökätään ikeneen puudutuspiikki, sitten ei satu yhtään! Kun käy säännöllisesti hammaslääkärissä, niin suussa ei pääse tapahtumaan mitään radikaalia.  Mutta kun siellä käy vain pakon edessä, silloin kun hammasta särkee sietämättömästi, ei kamalilta hoidoilta voi välttyä. Ja se tietysti vain vahvistaa kammoa... Fiksua, vai mitä?

Mutta parhaat keinot poraamisen välttämiseen ovat hampaiden pesu kaksi kertaa päivässä, happamien ruoka-aineiden ja liiallisen sokerin välttäminen, fluorihammastahna, pehmeä hammasharja sekä hammasvälien puhdistaminen tikuilla tai langalla vähintään kerran viikossa. Bakteeriketto kannattaisii kaapia hampaidenpesun yhteydessä kielestä. Näillä keinoilla pitäisi hammaspeikon pysyä poissa!